* *
Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit - matrikkeli 2010 oikovedos


* * Takaisin pääsivulle


Sotatalousjärjestelmä
Ikivanhoja esityskalvojani

SOTATALOUS, historiaa     

K


Lähde: Kari Nars, väitöskirja
1
2
3
Lainaus pv:n pääinsinöörin puheesta 16.11.2001
..
1. Historia

Törmäämme toistuvasti käsitykseen, että Suomi olisi joutunut Talvisotaan valmistautumattomana. Tosiasiassa varautuminen oli rauhan tila huomioon ottaen aloitettu sekä hyvissä ajoin että ehokkain toimenpitein. Materiaalinen valmistautumisen edellytykset luotiin rakentamalla ajanmukainen sotamateriaaliteollisuus. Ongelmaksi jäi sen tuotantokyvyn rajoitukset. Pienen maan tehokkaallakaan sotateollisuudella ei ollut edellytyksiä tuottaa kovan sodan kulutusmateriaalia riittävästi, koska kulutus ylitti erityisesti Talvisodan aikana luodun teollisen kapasiteetin kymmen- ellei satakertaisesti.

Tilanne oli sama kaikkialla. Sotaan ehkä parhaiten varustautuneen Saksan materiaalista vain 10 -15 % oli modernia, mutta jo sillä oli valtava merkitys. Lopuksi Toisen Maailmansodan voiton käänsi Liittoutuneille niiden suuremmasta potentiaalista juontuva kyky kestää tappioita ja valmistaa sodan aikana riittävästi modernia sotamateriaalia.

Suomen tilannetta sodan jälkeen kymmenien vuosien ajan sääteli Pariisin rauhansopimus. Monien muiden rajoituksien lisäksi se kielsi ylläpitämästä sotatarviketuotantoa laajempana kuin tarvittiin rauhan ajan 41 900 miehen puolustusvoimien tarpeita varten. Kenttäarmeijamme vahvuus oli ollut kesällä 1944 yli 530 000 miestä, joten muutokset olivat suuria. Ne suoritettiin vuoden 1946 aikana siirtämällä pääosa puolustusministeriön hallinnonalan teollisuuslaitoksista (lentokone-, tykki-, kivääri-, patruuna- ja sytytintehtaat sekä laivatelakat) kauppa- ja teollisuusministeriön alaisiksi. Näin syntyi Valtion Metallitehtaat (Valmet) Osakeyhtiö, jolle löytyi lähitulevaisuudessa kovat haasteet sotakorvaustuotteiden valmistajana. Puolustusministeriön alais- teen jäivät ainoastaan Vammaskosken tehdas, Lapuan patruunatehdas ja Valtion Pukutehdas. Sotien jälkeen maavoimien materiaalinen tilanne oli hyvä. Maavoimilla oli lisäksi toimiva oma varikkojärjestelmä. Ilmavoimat oli perinteisesti tukeutunut ylläpidossaan teollisuuteen (Valtion Lentokonetehdas). Merivoimien yhteis- toiminta telakoiden kanssa pysyi tiiviinä, vaikka telakat siirtyivät Valmet Oy:n osiksi. Tämän kehityksen seurauksena puolustushaarat nojaavat teollisuuden tarjoamaan ylläpitotukeen eri tavoin. Ilmavoimat keskittyy välittömän huollon lisäksi ylläpitojärjestelmän managerointiin. Maavoimat ylläpitää pääsääntöisesti itse järjestelmänsä. Merivoimien toimintatapa on edellisten välimuoto. Tästä johtuen myös kyky kotimaisen teollisuuden kriisiaikaiseen hyväksikäyttöön on puolustushaaroilla erilainen. Defense News 10.6. 2001 Donald Rumsfeld otti Hitlerin salamasotastrategian esimerkiksi: "Ainoastaan 10 – 15% Saksan puolustusvoimista oli täydellisesti uusittu kuitenkin sen vaikutus oli dramaattinen II maailmansodassa."

..