Kaminiitto

KAMINIITTO #400-#499 Lavatatanssi ( puolesta). Skitsotyymisskleroderminen kompilaatiosivusto / käännösharjoitelmia (ks. loppu) Rohkeaksi tekevä köyhyys yllytti minut kirjoittamaan. KAMINIITTO 1-400 BA TANGO USKO LAINOJA Valistus Savigliano Stal ER Hitler Sanoja-6 kielten opiskeluuni liittyvät linkkisivujen ja ao. harjoitustöitteni käännöskorjaukset emailiini >> jaska43ka[miuku]gmail.com Muita blogejani: BL2 Anna kommentti!
*	Terpsícore = se joka valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi Luonnosten otsikkoluettelo linkkeinä, muutamista olen tehnyt tarinaa muualle 475 Kansankulttuuria 474 Kunnallisvaalien lähtötelineitä viritetään 473 Kaatuilun vaarat 472 Urheilu vastaan liikunta 471 Varautuminen vanhuuteen 470 Sukuhistoriani taipaleelta 469 Kosketus 468 Tanssinetin tiimoilta minun silmin 467 Musiikin kuva 466 Rakkauden kemiaa 465 Elämäni valssi 464 Tanssi yli hautojen 463 Mitä tanssijan mielessä liikkuu? 462 Kirjeen sulle kirjoitan 461 Flikkaan polska 460 Elämäni soittolista, US 459 Elämäni soittolista 458 Koskenranta avasi jälleen ovensa 457 Tangoa Buenos Airesissa 18.12.2011 - 16.1.2012 456 Sibeliuksen synttäritanssit Musiikkitalon Black Boxissa 8.12. 455 Lähitanssit Musiikkitalossa 454 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (23-25/25) 453 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (15-22/25) 452 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (13-14/25) 451 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (12/25) 450 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (11/25) 449 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (10/25) 448 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (9/25) 447 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (8/25) 446 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (7/25) 445 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (6/25) 444 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (5/25) 443 Pavi talviteloille 442 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (4/25) 441 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (3/25) 440 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (2/25) 439 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (1/25) 438 Rakkauden kemiaa (4) 437 Rakkauden kemiaa (3) 436 Rakkauden kemiaa (2) 435 Musiikkitalo 434 Rakkauden kemiaa (1) 433 Hymyhuulet suukon saavat.. 432 Four Horsemen and the Apocalypse 431 Tango vakioitiin Euroopassa 430 Tango otti, tango antoi 429 Tangomuoti 428 Sosiaali- että estraditango 427 Tangon 'sivistäminen' ja oppaat 426 Tangon nousukiito, tangolähettiläät 425 Tangon puolestapuhujat 424 Seksin vaarat 423 Tangon vastustus 422 Tanssiraportti 1914 421 Tango - maailmanlaajuisena skandaalina ja hurmiona 420 Tangon eksoottisuus oli avain 419 Tango maailman huvittelun pääkaupungissa 418 Tanssin luonne muuttuu 417 Tanssijatar Plumetten päiväkirjasta (can-canista tangoon) 416 Can-can eroottisena aseena 415 Naisen esineellistäminen 414 Can-can ja tangon ensiesitykset 413 Montmartre, Fin de Siècle 412 Tanssikoulut ja ranskalainen rakkauskoodi 411 Maaperä, johon tangon siemenet kylvettiin Euroopassa 410 Tangon rytmistä, melodiasta ja koreografiasta 409 Historioitsijat teroittavat jo kyniään 408 Tangon peruskaava - arkkityyppi 407 Compadritos – oliko heitä? 406 Backas on talviteloilla 405 ♥ 421 – tanssieläin 404 Kun tango istui vankilassa! 403 Punatossu 402 Parantavat rytmit 401 Tango turmelee sielun 400 Magneetti- ja musiikkiterapiaa masennukseen 399 Tango turmelee sielun♥ 398 Minkä nuorena oppii.. 397 Hiljaa yössä.. 396 Tangon esihistoria 395 Kiparkatti Tarinat #1 ... #400 ovat lehdellä KAMINIITTO 1-400 ♥ Martti Metsäkedon tanssiorkesteri Kiianlinna HS 24.3.12 ♥ 475 Kansankulttuuria Noin sata vuotta sitten syntyi voimakas raittiusliikeinnostus. Varmaan tarpeeseen. Sieltä kumpusivat lavatanssiharrastus ja harrastusteatterit, jotka olivat tavalliselle ihmiselle tärkeitä ja terveitä mielialan kohottajia. Kun radio lopullisesti 70-luvulla tappoi tanssimusiikin, hävisivät kyliltä ja kaupungeista myös tanssilavat sekä seurojen- ja työväentalot, jotka olivat kansankulttuurin keskuksia. Sijaan tulivat erilaiset juottolat. Emme näe metsää puilta eli tavallisen kuntoliikunnan, kuten esimerkiksi lavatanssin, merkitystä kansan mielenterveyden, kunnon ja työkyvyn ylläpitäjänä. Kaiken mediahuomion saavat toisen murskaamiseen tähtäävät taistelulajit eli voittoa janoava kilpaurheilu sekä elitistinen kulttuuri. Ahneet lääkärit ja kansainväliset terveyspalveluiden tarjoajat torjuvat kaikin keinoin ennaltaehkäisevän terveydenhoidon. USA, Kanada ja Argentiina ovat tanssiterapian edelläkävijöitä. Suomikin roikkuu siinä mukana, mutta painii hiukan eri sarjassa eli ns. vaikeampien sairaustapausten hoidossa. Itseohjautuva mielen ja kunnon kohottaminen on havaittu erääksi parhaimmista tanssin puolesta puhujaksi. Työkyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi on perustettu tangoryhmiä työpaikkojen työterveyshuollon osaksi. Lavatanssin harrastamisella voi olla hyvin suuri positiivinen merkitys ihmisen hyvinvointiin. Kyse ei ole pelkästään tanssimisesta, vaan myös laululla ja musiikilla on merkittäviä terapeuttisia vaikutuksia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia hoidettaessa ja ennalta ehkäistäessä. Tanssiterapia paitsi parantaa fyysistä kuntoa ja koordinaatiota, se lieventää tuskaa ja ahdistusta, se auttaa ihmisuhteiden ylläpitämisessä ja se täydentää muita mielenterveyteen liittyviä hoitomenetelmiä. Muuten tango on otettu maailman kulttuuriperintölistalle UNESCOn Abu Dhabissa 30.9.09 pitämässä kokouksessa. 474 Kunnallisvaalien lähtötelineitä viritetään Länsiväylän varrelta ei yleistä tanssipaikkaa löydy. (Olin kuulevinani siellä jonkun lukijan mutisevan, että sepä hyvä - en kommentoi tätä.) Kuitenkin tienvarren yhteenlaskettu väkiluku (Espoo, Kirkkonummi, Siuntio, Inkoo jne.) hipoo 400 000. Monet hallit kaikuvat nykyisin viikonloppuiltaisin tyhjyyttään, kun mitään toimintaa ei niihin ole järjestetty. Aiemmin kun nuorien urheilutoimintaan ei kaadettu veikkaus- ja verovaroja rajattomasti, tanssilavoja ja -taloja oli joka urheilukentän kupeessa. Talkoot olivat eräs sosiaalinen yhdessäolon muoto; varat kerättiin iltamista. Tavallisen lavatanssin arvostus aikuisten sosiaalisena liikuntamuotona vielä 60-luvulla oli korkealla. Tanssi kun sopii kaiken ikäisille ja sen avulla pysyy kunnossa. Tanssi auttaa hallitsemaan tasapainoa ja vartalon koordinaatiota, mutta sen lisäksi siitä on suuri apu masennuksen hoidossa. Masentunut ihminen on menettänyt elämänhalunsa, minkä hän voi saada takasin musiikin ja tanssin avulla. Musiikki stimuloi ja tanssin yhteydessä pääsee kosketuksiin toisten ihmisten kanssa. Selkä suoristuu nykypäivän työtaakan alta ja sitä päästään elämänsyrjään taas kiinni. Lavatanssilla on tavattoman suuri merkitys hauskana, monipuolisena ja ennaltaehkäisevänä liikuntamuotona. Ei tanssi vaadi mitään sellaisia suorituksia, mitä näkee jossakin 'Tanssii Tähtien Kanssa' tv-ohjelmassa. Peruskävelijä on parketilla kova sana varsinkin, jos askel sattuu silloin tällöin vielä iskun päälle. Jo pelkkä tanssimusiikki tuo mieleen onnen tunteen ja herättää jo uuvahtamaan päässeen kehon ja jalka alkaa väpättään.. Tanssimusiikin rytmin seuraaminen vaatii tarkkaavaisuutta. Sen vuoksi tanssi parantaa koordinaatiota, mikä Parkinsonin tautia sairastavilla on nollatasoa. Alzheimerin taudin hoidossa paino on muistin parantamisessa koordinaation lisäksi. Tanssi on aerobista liikuntaa ja siten erinomaista myös sydänsairauksista kärsiville. Tanssi sisältää montaa ennalta ehkäisevää ja terapeuttista elementtiä, joten sen avulla saavutetaan monta kärpästä yhdellä iskulla. Se koskettaa fyysistä, psyykkistä, mentaalista ja sosiaalista puolta ihmisissä. Esimerkiksi harvassa aktiviteetissa pääsee koskettamaan toista ihmistä. Sosiaaliset pelot poistuvat ja itseluottamus kasvaa, kun säännöllisesti käy tansseissa. Tuskin mikään muu harrastus on nuorille terveellisempää ja mutkattomampi tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen kuin lavatanssi. Ei tarvita viittä kaljaa pohjalle samalla altistuen jo nuorena liialliselle alkoholin käytölle. Lavatanssipaikat kun nykyisin muistuttavat enempi alkoholin kulutuksen suhteen raittiusseuroja, biletyspaikoista en sano mitään, kun ei ole kokemusta. Tässä saattaisi olla syksyn kunnallisvaaliehdokkaille mietinnän paikka - lähtökuoppia kaivetaan ja oikein syviä kilpakumppaneille. 473 Kaatuilun vaarat Terhakkaan isoäitini terveys lähti romahdusuralle, kun hän kaatui 'prännisä' (karjakeittiössä) liukkaalle betonilattialle ja lonkka murtui. Kahden vuoden kuluttua tapauksesta veisasimme virttä hänen haudallaan. Kaatumiset ovat ikäihmisten suurin tapaturmainen kuolinsyy. Kaatumispelko saattaa aiheuttaa jopa elämisen laadun alenemista, kun liikunta ja muut aktiviteetit jäävät näistä syistä vähemmälle. Aktiivisen liikunnan puute alentaa motorisia prosesseja sekä tuo tasapainon heikkenemistä. Nämä ovat samansuuntaisia oireita, mitä ilmenee Parkinsonin taudissa (Pt). Näiden oireiden ilmenemistä pyritään ennalta ehkäisemään perinteisillä fyysisillä harjoituksilla, jotta tasapainokyky säilyisi. Tangon käyttö uutena harjoitusmuotona on antanut lupaavia tuloksia muun muassa Pt:n hoidossa, jopa parempia kuin pelkkä fyysinen voima- ja liikuntaharjoittelu. Asiaa kokeiltiin 38 hengen ryhmässä, joista 19 sairasti Pt:a. Kummastakin ryhmästä noin puolelle järjestettiin perinteistä liikuntamuotoa ja toiselle tangoa kaikille yhteensä 20 tuntia 13 viikon aikana. Vaikka kaikissa ryhmissä havaittiin paranemista jossakin asiassa, niin tangon Pt-ryhmässä havaittiin paranemista niin tasapainon ja askeltamisen paranemisessa kuin kaatumisten vähenemisinä. Erityisesti tangon Pt-ryhmässä luottamus omaan tasapainoon kokeen jälkeen oli selkeästi parempi kuin perinteistä liikuntaa harjoittaneilla Pt-ryhmän jäsenillä. Molemmat tangoryhmät nauttivat kovasti harjoituksista, koska tangotunnit olivat yhteisöllisiä sosiaalisia tilaisuuksia. Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että vanhemmille ihmisille tango on sopivampi, hauskempi ja hyödyllisempi aktiviteettimuoto kuin muut perinteiset liikuntamuodot. Tasapaino seistessä. Perinteisesti on hyväksytty ajatus, että vanhemmilla ikäihmisillä, jotka ovat harrastaneet pitkään tanssimista, liikunnallinen tasapaino on keskimäärin paljon parempi kuin vastaavilla ei tanssia harjoittaneilla ihmisillä. Entäpä jos tällainen ei tanssia harrastamaton menee puolen tunnin tanssitunnille, onko siitä mitään hyötyä? Koe osoitti, että jo puolen tunnin ohjatun tanssiharjoittelun jälkeen vartalon keinunta väheni ja ryhti parani. Mittaus tehtiin siten, että koehenkilö yritti seisoa mahdollisimman ryhdikkäästi ja huojumatta. Mielenkiintoista oli, että isommilla ihmisillä, joita oli pyydetty ottamaan tanssissa viejän rooli, saivat näissä kokeissa paremmat tulokset. Pysyvämpiä tuloksia saatiin tietysti, jos harjoituksia jatkettiin säännöllisesti. Tahdissa mars! Jokainen armeijan käynyt mies on aikanaan alokkaana marssiharjoituksissa saanut samalla peruskurssin myös tanssilattialle. Jopa sellainen vaikea asia tanssijalle kuin vastaliike on käy marssijalta itsestään. (Kun vasen jalka lähtee ottamaan askelta eteenpäin, niin ylävartalossa vasen kyynär- ja olkapää lennähtävät taakse ja oikea puoli vastaavasti työntyy hiukan eteenpäin; oikean jalan askel on peilikuva edellisestä.) Turhaan ei suomalaista tangoa sanota usein marssitangoksi. Ei kun ryhti, vatsa sisään, rinta ulos ja menoksi; anna kuitenkin parillesi aikaa siirtyä alta pois. 472 Urheilu vastaan liikunta Veikkauksen kotisivuilla kirjoitetaan sen voitonjaosta muun muassa: "Merkittävä osa suomalaisen kulttuurin tuesta rahoitetaan Veikkauksen tuotoista kertyvillä veikkausvoittovaroilla, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa arpajaislain mukaisesti kulttuurille (38,5%), liikunnalle (25%), tieteelle (17,5%) ja nuorisotyöhön (9%). Jäljelle jäävä 10 % jaetaan samoihin tarkoituksiin vuosittain harkinnan mukaan. Veikkaus tuotti edunsaajille, taiteelle, liikunnalle, tieteelle ja nuorisotyölle vuonna 2011 yhteensä 514 miljoonaa euroa" eli kulttuuri 221 M€, liikunta 143 M€, tiede 100 M€ ja nuorisotyö 52 M€. Arpajaislain 12§:n mukaan Veikkaus Oy:n voitto: Rahapeliyhteisön toiminnasta tulevat varat käytetään urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen sekä nuorisotyön edistämiseen. Eurojackpotin tuotto Suomessa käytetään suomalaisen taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön hyväksi. Edellä olevien lainausten valossa arvailen, että sanaa urheilu pyritään välttelemään virallisissa teksteissä. Syytäkin on, sillä sana on saanut sellaisen kaupallisuuden leiman, jolle ei pidä noin vain valtion keräämiä rahoja syytää. Urheilu on globaalia bisnestä, joten sen tulee kerätä rahansa kaupallisia kanavia käyttäen kokonaan. 471 Varautuminen vanhuuteen Perheellisillä jossakin kohdassa tulee vastaan tilanne, että lapset lähtevät kotoa. Me olimme kahta puolen 50, kun jäimme huusholliimme kahden. Vapaa-aikaa ja haikeutta oli tavallista runsaammin ellei peräti turhan paljon. Ymmärsimme, että jotain piti tehdä muutakin kuin murjottaa toisillemme, jos aiottiin yhdessä eläkkeelle selvitä kunnialla. Muutamat ikäluokkamme tuttavistamme keskittyivät hyvään ruokaan ja palanpainikkeisiin. Hienoja asioita nekin, mutta nyt lähes 20 vuotta myöhemmin muutamilla elämän laatua alentavat varsinkin liikkumiseen liittyvät rajoitteet. Ihmismieli kun on sellainen, että helposti lipsuu tuo kalorien ja liikunnan tasapaino, jolloin ortopedit pääsevät hieromaan käsiään. Me molemmat olemme sen verran vaatimattomista oloista lähtöisin, ettemme olleet oppineet arvostamaan hyviä ruokia, vaan meille on riittänyt, että sitä oli tarpeeksi. Se lienee yksi tekosyy, miksi ajauduimme 90-luvun alussa tanssilavoille ja tulipa siinä sivussa käytyä Eila Holmenin tanssikursseillakin, jossa mm. Jorma Tulonen ja Heikki Kahila toimivat apuopettajina. Nämä opettajat osasivat sytyttää innon lavatanssiin ja pitää tulta yllä. Varmaan heiltä kuulimme tanssiuramme tulevaisuuden: aloittelijat toivovat osaavansa tanssia kuin keskitason tanssijat, keskitason tanssijat kuin huipputanssijat, huipputanssijat kuin ammattilaiset ja ammattilaiset yrittävät palata takaisin perusasioihin ja löytää tanssin palon. Tanssin ytimenä on askel, tauko ja musiikki. Kaikki muu on kakun koristelua. Koskaan emme ole kilpailleet, koskaan emme ole opettaneet, joten olemme edelleen siinä aloittelijoitten ja keskitason puolivälissä intoa puhkuen. Kun katselee tanssia harrastaneita ja harrastavia ikäihmisiä, niin ei voi kun todeta, kuinka kaukana heistä niin fyysinen kuin henkinen vanhuus vielä on. Siksi 5-kymppisille on oikea aika hankkiutua (uudestaan) sellaisen sosiaalisen harrastuksen piiriin, missä samanaikaisesti sekä fyysis-, psyykkis- että musiikkiterapian keinot hyödynnetään tulevien vaivojen ennalta ehkäisemiseksi, jotta voi terveenä kuolla, jos sen aika joskus tulee. 470 Sukuhistoriani taipaleelta Sukututkijoiden teksteistä voi päätellä, että isäni puolelta sukuhaaraan kuului Pirkanmaalla nuijasodan aikoihin talollinen nimeltään Suurkurkku, joka viranomaiskirjojen mukaan oli maksanut kruunulle veroa x taaleria. Mentäessä 1600-luvun puolelle sama herra esiintyy kirjoissa, mutta tituleerataan tällä kertaa sikopaimeneksi. Käsittääkseni se ei ollut kovin korkealle arvostettu ammattiryhmä tuohon aikaankaan. Pohtimaan olen jäänyt vanhoja sanontoja, onko nimi enne ja onko omena pudonnut kauas puusta. Eräs sotilasuran valinneista sukuni miehistä, joka ruotusotamiehenä matkusteli paljon Keski-Euroopassa mm. Kaarle XII toimiessa matkaoppaana, piipahti kerran kolmen vuoden rupeaman jälkeen kotona ja matemaattisena kykynä tuli siihen tulokseen, että lapsiluku oli kotona hänen poissa olleessaan kasvanut normaalista poikkeavalla tavalla. Tämän oivallettuaan ja kun sattui olemaan juuri silloin kirves kädessä silpaisi sillä vaimoaan polveen pahoin seurauksin. Tulihan siitä aikanaan merkintä kirkon mustaan kirjaan. 469 Kosketus Sanan mukaan eräs tunnettu mies paranteli lähes 2000 vuotta sitten ihmisiä koskettamalla heihin. Jotkut kotimaiset lahkolaispuhujat ovat menestyksellä kaadelleet kuulijoitaan samalla menetelmällä. Äiti Amma vieraili Suomessa syksyllä 2011 ja antoi voimaa ja terveyttä halailemalla ihmisiä ja siinä ohessa keräsi pientä kolehtia järjestönsä hyväntekeväisyyteen. Maailma on täynnä tarinoita taikasauvalla koskettamisista. Jotain ihmeellistä tai selittämätöntä kai siinä kosketuksessa sitten on. Suomen aivosäätiö & al. järjesti 14.3.2012 Porthaniassa 'Tanssivat aivot' yleisöseminaarin. Suomen Tanssiterapiayhdistys ry oli ilmeisesti vahvasti myötätoteuttaja. Esitelmät ja näytetyt videoklipit olivat vakuuttavia tanssiterapian saavutuksista aivovammojen ja -sairauksien hoidossa. Kesällä 2008 Rosariossa (Argentiina) oli ensimmäinen kansainvälinen tangoterapiakonferenssi, missä paikallisten lisäksi varsinkin kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat toivat voimakkaasti esiin tangon psyykkisfysiologiset edut mm. Parkinsonin ja Alzheimarin tautien hoidoissa. Se että voi liikkua ja sulkea partnerinsa syliinsä auttaa kohottamaan potilaan tilaa merkittävästi. Tangoterapian avulla pystytään melkoisessa määrin kontrolloimaan potilaan mielialaa ja kuntoa. Kosketus, liikkuminen, säännöllinen harjoittelu ja musiikki lääkinnän lisäksi ovat kaiken hoidon perusta tässä terapiassa. Tanssin ennalta ehkäiseviä vaikutuksia myös muihin vaivoihin voi vain arvailla. Tämän tangoterapiasta tietäen minua jäi hieman kaivelemaan, miksi niin vähän varsinaiset puhujat ottivat tämän puolen asiasta esille. He korostivat enempi tuota liikkeen, toiston ja musiikin yhteisvaikutusta. Tuosta kosketuksen tärkeydestä kaiken uhallakin kerron työurani varhaisemmilta ajoilta erään kollegani nuoruuden kokemuksesta Viipurista sotien keskellä, kun kurkkumätä raivosi lapsissa ja nuorissa. Hänkin oli sairaalassa potemassa kyseistä tautia lievänä. Samassa huoneessa oli noin ehkä jo kouluikää lähetelevä tyttö, jolla kurkkumätä oli pahassa vaiheessa. Tämä pieni tyttö sanoi tälle silloin teini-ikäiselle tulevalle kollegalleni, että ”ota minut syliin”. Tovin siinä sylissä oltuaan hän rauhoittui, nukahti ja siitä hetken päästä hengitys loppui. Mikä oli tälle kuolevalle tytölle silä hetkellä tärkein asia? 468 Tanssinetin tiimoilta minun silmin Tanssinetissä ryöhähti käyntiin mainostamista koskeva ketju. Itse sen aiheutin enkä ehkä tahattomasti. Kirjoitusohjeen mukaan ”palsta on tarkoitettu tanssiaiheiseen keskusteluun. Humoristiset poikkeamat aiheen sivuun ovat usein piristäviä, mutta jos tanssia käsittelevät artikkelit alkavat hukkua sivujuonteisiin, palsta ei enää palvele sitä tehtävää, jota varten se on perustettu.” Jostakin on mieleeni jäänyt, että tarkoituksena on myös (lava)tanssin edistäminen, mutta tämä mielikuva voi olla ajan tuomaa harhaa. Vuosia sitten Matti muistutti minua tämän tästä sähköpostin välityksellä, ettei hän hyväksy mainostamista eli ei pidä mennä kehumaan, että huomenna on siellä ja siellä erinomainen orkesteri X, joten ei kun sinne kaikki joukolla. Syy ilmeisesti on se, että tanssin järjestäjille ja esiintyjille tanssinet ei ole ilmainen eli kyseessä on loppujen lopuksi kaupallisesta sivustosta. Siksi pitää olla tarkkana, ettei muut maksajat hermostu. Siivosin kirjoituksiani, jotta en turhan takia olisi joutunut kirjoituskieltoon, koska sivusto kuitenkin oli minun tarkoituksiini mainio kanava eli varmistaa, että minulle tärkeät tanssipaikat säilyvät ja pitämäni orkesterit saisivat sen verran keikkaa, että jaksaisivat soittaa. Varsinkin mehevimmät kommenttini jätin siksi lähettämättä, etten turhaan ärsyttänyt herkkiä kirjoittajia ja minulle olisi käynyt kuten Humppikselle. Tähän väliin on hyvä pistää pari sanaa Humppiksesta. Hän on monesti ellei peräti aina kirjoittanut varsin totuudenmukaisesti ja hyvin. Jos joku toinen olisi ollut nimimerkkinä, niin tekstit olisi ylistetty maasta taivaaseen. Ongelmat juontuvat tanssilattioilta. Hän on liian hyvä tanssija, ei erityisemmin suosi itsensä ikäisiä tai vanhempia daameja hakukohteinaan ja on tämän ilmaissut ainakin joillekin tahoile, jotka sitten ovat loukkaantuneet ja parjaus, väärintulkinnat ja vastaavat kiusanteot ovat levinneet. Kyse on siis ennen muuta henkilökemiasta kuin kirjoituksista, mutta kirjoitukset ovat ainoa konsti, jolla häntä on päästy lyömään käyttämällä törkeästi väärin bannausnappia. Maan tavaksi tanssinetissä on tullut, että arvostelevissa kirjoituksissa varsinainen piikki kätketään niin, että siihen ei voi tarttua ja jos tarttuu, niin silmät pyöreinä väitetään tarkoittavan vallan muuta ja vakuutellaan omaa tyhmyyttä. Usein arvosteluun liittyy aiempia tapahtumia tanssipaikassa. Varsinkin pakkien antaminen ja saaminen on ikimuistettava vihan ylläpidon peruste. Eräs toinen yksityiskohta, joka usein tulee vastaan, on orkesterin kehuminen. Mene kehumaan jotain orkesteria, niin välittömästi tulee jossakin muodossa negatiivista palautetta varsinkin sellaiselta suunnalta, jolla on käynyt sinä iltana vähän huonompi hakuonni. Eli omaa pahaa mieltä yritetään selittää itselle orkesterilla tai paikan järjestelyillä. Helposti syntyy aiheettomiakin näkemyseroja ja syyttelyn ketjuja. Suomalaiselle lavatanssijalle on tyypillistä, että polvia pitää notkutella kaikissa tansseissa samoin kuin humpassa. Se tarkoittaa sitten sitä, että varsinkin lattareista tulee varsin omaperäisiä. Voisin kärjistää, etteivät aidot latinot helposti pystyisi näkemisen perusteella esimerkiksi cha-chan tanssijoita tämän tanssilajin tanssijoiksi tunnistaa sen verran hulppeaa yleensä tuo humppaaminen on. Samalla se tarkoittaa sitä, että orkesterit ovat alkaneet soittaan humppaavasti lattareita. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia, kallistuisin huonon puolelle. Mutta menepä kirjoittamaan tanssinetissä, että erityissuosittu tanssiorkesteri soittaa lattarit päin mäntyä, niin juttu auttamatta roskataan ja ehkä syystäkin. Kaupallisuus Tanssinetti on kaupallinen sivusto eli sen rahoitus hoidetaan keräämällä tanssien järjestäjiltä ja orkestereilla ilmoitusmaksua. Jos haluaa nimen soittajalistalle tai paikan kalenteriin, niin pitä pulittaa tietty summa. Jos esimerkiksi nimiä olisi 1000 kpl (orkesterit ja tanssipaikat yhteensä) ja keskihinta ilman alv:a olisi 50 €/v, niin ylläpitäjän kassaan kilahtaisi 50 000 € joka vuosi. Tämän kaupallisuuden vuoksi ylläpitäjän on oltava erittäin tarkkana, ettei ainakaan muodollisesti maksajia aseteta toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan esimerkiksi antamalla kirjoittajille ilmaista mainostilaa puffien muodossa. 467 Musiikin kuva Käväisimme Wanhan tanssikellarissa, missä Martti Metsäkedon tanssiorkesteri soitteli tuttua ja turvalista musiikkiaan. Jäin erityisesti miettimään, miksi sinne tämä orkesteri oli vetänyt niin paljon tuttuja tanssijoita. Tulin taas kerran vakuuttuneeksi siitä, että eri ihmisillä on erilainen kuva hyvästä tanssimusiikista. Meitä monia ilmeisesti MMto:n musiiikki tyydyttää. Tanssija voi hyvin kuvitella, että musiikki vahvistaa ja avaa kuunteluprosessissa hermoyhteyksiä sekä motorisia prosesseja. Musiikkiin on mukavampi tanssia kuin ilman sitä ja kääntäen, kun tulee sopivaa musiikkia jalka alkaa väpättään. Kun orkesteri lähettää ilmoille musiikkia, tanssija odottaa niiden olevan tietynlaisia ja vertailee näitä soitettuja ja odottamiaan säveliä keskenään. Hyvä orkesteri on monen mielestä sellainen, jonka soittamat sävelet ja melodiat yhtyvät kuulijan odotuksiin. Musiikkiterapia ilmeisesti pohjautuu tämäntyyppiselle ajattelulle. 466 Rakkauden kemiaa Mitä kehossamme tapahtuu kun olemme rakastuneita? Rakkaudessa on mukana paljon tiedettä ja tutkijoilla paljon ajatuksia ja johtolankoja rakkauden alkuperästä ja luonteesta. Nykyinen teknologia antaa mahdollisuuden kurkistaa, miten rakastuneen eri aivoalueet toimivat ja mitä biokemiallisia muutoksia esiintyy verrattuna sellaiseen, joka ei ole rakastunut. 1. Aivot. Rakastuessamme tulemme hiukan hulluiksi. Aivokuvauksissa romanttinen rakkaus näkyy lähes samanlaisena kuin olisimme hiukan hulluja samaan tapaan kuin ihmiset, jotka kärsivät pakkomielteistä. Tutkimusten mukaan kiihkeä ensirakastuminen aiheuttaa serotoniinin laskua ja aivojen mielihyvää käsitteleville alueille tulvii dopamiinia samaan tapaan kuin käytettäessä huumeita. Se luo mieleemme voimakkaita sidoksia mielihyvän ja haluamamme kohteen välille. 2. Aivotoiminnot. Tietyt hormonit, kuten oksitosiini ja vasopresiini, näyttävät olevan ratkaisevassa asemassa pitkäaikaisten suhteiden syntymisessä ja niiden ylläpitämisessä. Kun useita vuosia parisuhteessa olevalle näytetään vastapuolen valokuvaa, niin näihin hormoneihin liittyvä aivotoiminta kiihtyy merkittävästi. 3. Vahvistus. Aivokuvausten perusteella voidaan vahvistaa väittämä, että 'rakkaus on sokea'. Sen lisäksi, että rakastuneella mielihyvän aivoalueet kylpevät dopamiinissa, negatiivisten tunteiden ja kriittisen arvioinnin alueet ovat täysin sammuksissa. 4. Tuoksu on rakastumisessa tärkeä tekijä. Ihminen tuntee vetovoimaa sellaiseen osapuoleen, jolla on itseensä nähden erilainen immuunimolekyylien järjestelmä (MHC- molekyylit). Tällä on tärkeä merkitys jälkeläisten immuunijärjestelmän muodostumiseksi sellaiseksi, että tulevat jälkeläiset olisivat mahdollisimman elinkelpoisia. 5. Seksi vähentää stressiä sekä luo mielihyvän ja nautinnon tunnetta. Tämä johtuu endorfiineista, joita josku myös onnellisuushormoneiksi nimitetään, vaikka itse asiassa ne ovat aivojen tuottamia opioideja, jotka saavat hurmoksen, hyvänolon tai uneliaisuuden kaltaisen tunnetilan. Eräs amerikkalainen tutkimus, johon osallistui 90 000 ihmistä, antoi vahvaa näyttöä sille, että endorfiinit ja oksitosiinit vahvistavat kehomme puolustuskykyä. Seksin seurauksena vapautuu myös typpimonoksidia, jolla on monia vaikutuksia orgaanisiin toimintoihin. Muun muassa se lisää sukupuolielinten verenkiertoa, mikä miehillä estää eturauhassairauksien syntyä. 6. Rakastuneen sydän sykkii nopeammin. Tässä on kyseessä sama mekanismi kuin pelästymisessä: 'sydän hyppää kurkkuun, polvet notkuvat, suuta kuivaa ja vatsassa on perhosia.' Kaikki tämä juontuu vegetatiivisesta hermostostamme, joka tahdosta riippumattomia kehomme toimintoja, kuten sydämen lyöntitiheyttä ja lyönnin voimakkuutta. Kun aivoihimme tulee viesti uhan läsnäolosta, kuten myös on laita rakkautemme kohteen ilmestymisestä paikalle, kehossa syntyy ketjureaktio, joka virittää huomiokykymme ja reaktionopeutemme huippuunsa. Vireystilaa säätelevä väliaivojen hypotalamus saa hälytyksen ja siitä seuraa stressihormonien välitöntä erittymistä ja samaan aikaan tietyt hermot vievät viestin sydämelle, että sen on oltava varautuneena kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. 7. Suudellessamme 30 kasvolihastamme joutuu tekemään töitä saaden fyysistä harjoitusta, mutta samalla itsetuntomme ja verenkiertomme kasvaa. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan paljon suutelevat ihmiset elävät pidempään ja potevat vähemmän sydänsairauksia. Tämä saattaa johtua siitä, että suutelemisen ansiosta erittyy erilaisia hormoneja, joilla on särkylääkkeiden tapaisia vaikutuksia ja ne vahvistavat kehon puolustusmekanismeja. Katso myös 339. Suurin niistä on rakkaus 465 Elämäni valssi 5.3.2012 16:56 Kaminitto US/Vapaa-aika Vuosia sitten erään turistihotellin tanssibaarissa olimme kotiristin kanssa pomppineet monen monta kappaletta sen mukaan, mitä paikallinen yhden miehen tanssiorkesteri oli soitellut. Eräässä pöydässä istui neljän hengen seurue, joista toinen daameista istui pyörätuolissa. Seurailivat toisten tanssimista ja hissukseen maistelivat talon antimia. Tuli hidas valssi, jonka pyöreisiin lähdimme. Tämä pyörätuolissa oleva daami nousi hyvin varovaisesti ellei peräti heiveröisesti ylös ja alkoi huojua valssin tahdissa niin kuin leppeä tuuli huojuttaa vahvaa tammea. Pysähdyimme ja jäimme muiden mukana seuraamaan tanssiesitystä, jota soittaja vielä hiukan pidensi. Se oli sykähdyttävä esitys. Tämä daami pani tanssiinsa kaikkensa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Suurempia aplodeja ja halauksia en ole koskaan nähnyt tanssipaikalla. Se avasi ainakin minun silmiäni sille, mitä tavallinen lavatanssi ja lavatanssimusiikki voivat ihmiselle merkitä. Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että tanssiminen parantaa elämisen laatua, edesauttaa luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita sekä lisäksi parantaa sydämen toimintaa, alentaa verenpainetta, diabetesta ja kolesterolia, lisää oksitosiinihormoonin tasoa (synnyttää hyvää oloa), parantaa mielen ja liikkeen koordinaatiota ja tasapainoa sekä edesauttaa hymyilemään eli kasvolihakset näyttävät ulospäin sen, että sisäinen hyvinvointi on kunnossa. Komm. Saanko kysyä mitä se sellainen kotiristi merkitsee, kun ei ole tuttu sana minulle? JKA: Anteeksi epäselvyyteni - se on synnynnästä. Tarkoitin 'iltojeni iloa', 'elämäni sulostuttajaa', 'miehen kylkiluuta' jne. Tarkoitin siis häntä, joka yli 40 vuotta sitten kääntyi onolatrian uskoon eikä ole vieläkään uskossaan horjunut tai siitä luopunut - luulen. (onolatria = aasinpalvonta) 464 Tanssi yli hautojen Muistin ja tasapainon säilyttäminen on ikääntyvien suurimpia haasteita. Se onnistu vain jatkuvan harjoituksen kautta. Lisäksi aktiviteettien tulee olla sellaisia, että niistä voi samalla nauttia. Lavatanssissa joutuu miellyttävän musiikin tahdissa koko ajan ottamaan tiettyjä askelkuvioita ja tekemään nopeita päätöksiä sekä vikkeliä pyörähdyksiä ja suunnanvaihtoja. Tämä harjaannuttaa muistia ja parantaa tasapainoa sekä on merkittävästi sosiaalisempaa kuin pelkkä yksitoikkoinen kävely. Tanssipaikkoja kun on tullut kierreltyä muutoinkin kuin kaukaa, niin siellä tapaa yllättävän paljon vanhoja tuttuja juomaveikkoja. Kun muutaman vuoden on istunut takamuksensa puuduksiin vertaisryhmissä, niin tanssiterapia on kevyempi vaihtoehto elämässä jaksamiseen. Tiedä häntä sitten miten meidän tanssia harrastavien raukkojen käy, kun selitellään aikoinaan Pietarille tekosiamme – 'suo siellä, vetelä täällä', kuten Kekkonen pahojen kielten keksimän jutun mukaan vastasi Tabe Sliorin lähentelyviestiin. Edellä oleva tuli mieleeni luettuani lehtikirjoituksen kardinaali Cavallari piispallisesta paimenkirjeestä, joka tähän mennessä on kaikkein jyrkin tuomio tangolle. Kirje manaa tangoa tulikivenkatkuisin ilmaisuin maan rakoon. Hän vertaa tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisää, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä vain paatunut ihminen voi kuvitella. Ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää. Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee syntiä. Hän määräsi kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan vastaisuudessa. (Lähde New York Times 16.1.1914) Kuitenkin tanssiterapian todettu mm. täydentävän muita hoitomenetelmiä (Alzheimer, Parkinson, skitsofrenia . .), auttavan parisuhteen ylläpitämisessä, lieventävän tuskaa ja ahdistusta sekä parantavan fyysistä kuntoa ja koordinaatiota. Joten ei kai tässä ristiriitojen maailmassa voi kuin yhtyä Euripideen sanoihin: viisaalla on kaksi kieltä, toinen ilmaisee totuuden ja toinen myötäilee aikaa ja tilanteita. 463 Mitä tanssijan mielessä liikkuu? Tanssipaikoilla on hyvin usein aluksi tanssinopetusta, joka sisältyy lipun hintaan. Kun aloittelija tulee ensi kertaa suurin toivein tanssikurssille ja näkee kuinka varttuneemmat tekevät hienoja kuviosarjoja, niin hän mielessään ajattelee, että jos vielä joskus osaisi noin hienosti tanssia. Menee vuosi ja tämä innokas ja osaava tanssija katselee huippuluokan kopteroijia ja huokaa, jospa vielä joskus osaisi tanssia tuolla tavalla. Kolmen vuoden kuluttua tästä tanssija huomaa olevansa huippuosaaja jopa kilpapuolella. Hän näkee kuinka eräs vasta-alkaja tulee tanssipaikalla empien sisään ja ottaa arastellen tanssiotteen ja horjuvat ensi askeleensa. Tällöin huippuosaaja huokaa ja mielessään sanoo, että jospa vielä osaisi tanssia tuolla intohimolla. * Valtakunnan tasolla on vuosikymmeniä vaikuttanut eräs tietty opetussuunta, jonka mukaan opettajan pitää olla jokseenkin ylimielinen ja osoittaa vitsikkyyttään ja fiksuuttaan vinoilemalla varsinkin naispuolisille opetettaville. Moni daami on kyyneleet silmissä poistunut tanssitunnilta kesken kaiken eikä ole takaisin tullut. Tämä aikakausi alkaa olla auttamatta taakse jäänyttä elämää. Varmaan olen täysin väärässä, kun minulle on tullut sellainen mielikuva, että mitä korkeammalla on kilpatanssipuolella ollut, kun on aloittanut opettajan uransa, sitä kriittisemmin hän suhtautuu opetettaviinsa. Ehkä hänen omalle kohdalleen sattuneet tiukatkin palautteet matkan varrelta ovat turhina painolasteina. Kuitenkin sanoisin, että nykyään erityisesti nuorempi opettajapolvi suhtautuu äärettömän positiivisesti opetettaviinsa. Tästä oli hyvänä esimerkkinä tv:ssä jokin aika sitten pyörinyt tanssiohjelma, en tarkoita tuomareiden käsikirjoitusten mukaista inhoilua. Itselläni on ollut hyvä tuuri sen suhteen, että kaikki ne, joiden opetusta olen saanut nauttia, ovat panneet pääpainon tanssin innostuksen sytyttämiseen ja ylläpitämiseen. Jorma Tulonen, eräs pitkäaikaisemmista opettajistani, on innostanut mm. Eduskunnan tanssikerholaisia lavatanssikulttuurin ymmärtämiseen ja siitä nauttimiseen. 462 Kirjeen sulle kirjoitan (Erkki Piirto) 1. :,: Kirjeen sulle kirjoitan ja kuorehen mä laitan oikein valokuvaniki. :,: :,: Näät mun siinä vasemmalla sontakuorman päällä ja ohjaksissa kelpo Miikin. :,: 2. :,: Minkä tähren lährit sinne Amerikkahan töihin oon mä sitä ajatellut. :,: :,: Emmä ollut tarpeheksi rikkahaasta talosta ja osannut en olla hellu. :,: 3. :,: Metallinen kaulaketju, jonka annoit mulle, putosi ja joutui hukkaan. :,: :,: Tuokkolasta kuoli sitten viimeinenkin mulli ja muuta ei oo sattunutkaan. :,: 4. :,: Kyynelistä kostehista kynttiläni sammuu kamarini akkunalla. :,: :,: Ekkö sinä voisi sitä sytyttämään tulla sillä rakkautesi valkialla. :,: (Lähde: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pohjalaisisanta_eero_piirto_40991.html#media=40996 Kannattaa katsoa tarkkaan pientä poikaa, joka tuli lavalle kuuntelemaan ja kuinka hienosti tämä polkee jalalla tahtia. 461 Flikkaan polska (Erkki Piirto) 1. :,: Mitä ne tuollaasetkin plaattialla tekkee, kyllähän sinne paremmatki tuppii :,: Kun ne sitten vielä hyppelöövätki kuin isoäiren vanha puolarukki.:,: 2. :,: Kyllä ne muaki sinne hyppelemähän veis' jos ne tietäis' että mull' on lehmä. :,: Vaan kun eivät tierä, niin ei myöskään vierä, pahaakos sen lehmällisen kerjää. 3. :,: Mä on tullu' suhun ja sä oot tullu' muhun ja pappani pani mut sua meinaamahan. :,: Jollen mä sua saa, niin voi, voi Herran tähren kyllä se olis' äirellekkin paha. 4. :,: Menin luttihin maata ja jätin oven haata ja orottelin poikia perähäni. :,: Aamulla heräsin ja yksin makasin, voi piru kun mun pisti nenähäni. (Lähde: Maikki Metsäkedon hyräilystä 21.2.2012 odotushuoneessa) 460 Elämäni soittolista US Musiikki herättää muistoja jopa vahvemmin kuin vanhat valokuvat. Helsingin yliopiston dosentti Minna Huotilainen sanoo, että musiikin ja muistojen vahvaa yhteyttä hyödynnetään musiikkiterapiassa ”turvariepuna”, kun puretaan ahdistavia ja hämmentäviä tunteita. Ihmiset terapoivat itseään jatkuvasti musiikilla. Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaation ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita. Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se säätelee primitiivisiä tunteita. Mielimusiikki toimii aivojen rajuna ärsykkeenä, aktivoijana ja virittäjänä. Musiikkimakuun vaikuttaa merkittävästi se, millaiseen äänimaailmaan ihminen syntyy. Lapselle on turha yrittää syöttää ”kehittävää” musiikkia, sillä lapsi vaistoaa tarkasti, mistä musiikista vanhemmat tykkäävät aidosti. Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla. Musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ei siis ole pakko kuunnella Mozartia. Musiikkikulttuurin näkökulmasta hyvä musiikki on luovaa ja kekseliästä. Yksilön näkökulmasta hyvä musiikki on sitä, mistä hän nauttii. Edellä olevat ajatukset olen poiminut Terhi Hautamäen kirjoituksesta Evita-lehden no. 4, huhtikuu 2011 sivulla 54: "Elämäni soittolista". Lavatanssin harrastajana korostaisin vielä enemmän tanssin ja musiikin yhteenkuuluvuutta. Ainakin antiikin kreikassa musiikista, tanssista ja laulusta käytettiin samaa sanaa. Terpsícore oli sen jumalatar tarkoittaen sanana: se joka valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi. Ihminen kaipaa sellaista kulttuuria, jota pääsee itse tekemään. Keskivertosuomalaiselle tanssilava on se näyttämö, jossa itse kukin pääsee tyydyttämään esiintymistarvettaan. Pitää kuitenkin muistaa taiteilijan kultainen nyrkkisääntö, ettei näyttämöllä saa esiintyä. Taiteilija, joka esiintyy ei nouse koskaan suuruuteen. Lavatanssi on vuoropuhelua tanssipartnerin kanssa. Jos siinä yrittää esiintyä muulle tanssiväelle, niin lopputuloksen voi helposti arvata. Tässä on samoja piirteitä kuin itseään kehuvissa hölösuisissa kavereissa, ei niiden seuraa kaipaa. He kehuvat itseään sellaisella höökillä, ettei toiset ehdi siihen väliin kehua ollenkaan itseään. Eihän siitä sellaisesta mitään tule. Maassa on satoja tuhansia, joiden terveyden ja elämisen tasoa parantaisi ravaaminen lavatansseissa. Yhteiskunnan ja tiettyjen piirien kannalta on tärkeää, ettei sairauksia maasta hävitetä, vaan että niitä hoidetaan. Näin tietyt tuottoisat liiketoiminnat ja suuri paarialuokka maassa säilyvät. Esimerkiksi tupakointi ja viinajuonti ovat mielisairauksia, tarkemmin sanottuna reaktioita lamaannuttavasta pelosta. Siksipä ne ovat sodan ja henkilökohtaisen laman oloissa niin suosittuja. Lavatanssi on sylikkäin tapahtuvaa liikettä. Miehen ja naisen välistä vartaloiden avulla tapahtuvaa keskustelua ohjaa lähes synkkä ja ikävöivä musiikki. 'Keskustelun' aiheena on intohimo, joka ei voi koskaan täyttyä. Se on makeaa surua. Tanssin aikana kaksi toisilleen vierasti tulee yhdeksi. Kaksi toisilleen vierasta saavat kuvitelmissaan kokea olevansa yksi kokonaisuus. Onko se tämä kaipaus, joka loppujen lopuksi tekee tanssista romanttisen. Vastakkaisen sukupuolen kaipaus ei ole pelkästään seksin puutteesta johtuvaa, vaikka siihen usein liittyy seksistä unelmointia. Kaipaamme sellaista, jonka tajuamme vastakkaiseksi ja jonka kanssa voisimme muodostaa kokonaisuuden. Kuten kemiassa on opetettu, vastakkaisen varauksen omaavat ionit yhtyvät yhdeksi molekyyliksi. 459 Elämäni soittolista Kylkiluu pisti nokkani eteen Evita-lehden no. 4, huhtikuu 2011 sivu 54: ”Elämäni soittolista”, Terhi Hautamäki. Tekstiä on mukava lukea kuin piru raamattua. Tässä tapauksessa tanssinharrastaja vastaan musiikin kuuntelija. Lyhennelmä: 'Ravintolassa soiva klassinen musiikki saa asiakkaat tuntemaan itsensä varakkaimmiksi ja syöään kalliimmin. Ostoskeskuksissa hidastempoinen musiikki saa ihmiset viipymään keskimäärin 15 minuuttia kauemmin ja ostamaan 33% enemmän. Itselle vieras musiikki voi ärsyttää, jos sitä kuulee taustalla. Musiikki herättää muistoja jopa vahvemmin kuin vanhat valokuvat. Se aktivoi elämäkerrallisen muistin ja käynnistää aivoissa mielen elokuvan. Tutkijat eivät tiedä miksi, ainoastaan miten se tapahtuu. Musiikki osuu aivojen mantelitumakkeeseen, joka vastaanottaa kaikki aistitietomme ja jonka tehtävänä on tunnereaktioiden muistaminen ja käsittely. Vahva vaikutus on musiikilla, jonka ensikuulemiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja muisto haalenee, jos kuulemme kappaleen monta kertaa. Helsingin yliopistossa Monitieteisessä yksikössä työskentelevä dosentti Minna Huotilainen sanoo, että musiikin ja muistojen vahvaa yhteyttä hyödynnetään musiikkiterapiassa ”turvariepuna”, kun puretaan ahdistavia ja hämmentäviä tunteita. Ihmiset terapoivat itseään jatkuvasti musiikilla. Esimerkiksi työpäivän jälkeen pistetään joku itselle sopiva kappale soimaan. Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaatioon ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita. Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se osuu suoraan aivojen syvimpiin osiin, mielihyväkeskukseen, joka säätelee primitiivisiä tunteita. Mielimusiikki toimii aivojen rajuna ärsykkeenä, aktivoijana ja virittäjänä. Esimerkiksi pareittain soittavien muusikoiden aivosähkökäyrät alkavat yhdenmukaistua heidän soittaessaan. He siis kommunikoivat keskenään tiedostamattaan. Sama koskee todennäköisesti yhteislaulua. Laulaminen puolestaan kehittyy laulamalla. Yhteisön koossa pitämistä ja parinvalintaa on pidetty jopa musiikin perimmäisenä biologisena tarkoituksena. Siten musikaalisuus on ihmisen luontainen ominaisuus. Toiset kuuntelevat musiikkia vasemmalla toiset oikealla aivopuoliskolla tai sitten molemmilla. On vaikea todistaa, että erot olisivat synnynnäisiä. Musiikkimakuun vaikuttaa merkittävästi se, millaiseen äänimaailmaan ihminen syntyy. Lapselle on turhe yrittää syöttää ”kehittävää” musiikkia, sillä lapsi vaistoaa tarkasti, mistä musiikista vanhemmat tykkäävät aidosti. Hän pitää samanlaisesta, kunnes kehittää oman makunsa, jolloin musiikista tulee samalla tapa erottua vanhemmista. Jo vastasyntynyt tunnistaa vaistomaisesti musiikkikulttuurinsa tyypilliset sävelasteikot ja vierastaa riitasointuja. Ihminen lukkiutuu jo ennen kouluikää tiettyyn ääniympäristöön, ja aivojen kuulojärjestelmä käsittelee muunlaista musiikkia siitä käsin. Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla tietoisesti, jolloin samalla kuuloalueet saavat jumppaa. Aivojen mielihyväkeskuksia hellii musiikki, jossa on ihanteellinen yhdistelmä toistoa ja hienovaraista muuntelua sekä yllätyksiä. Siis sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Atonaalinen taidemusiikki on suurelle osalle ihmisistä epävireistä möykkää, pelkkiä yllätyksiä ja ilman säännönmukaisuuksia. Musiikki stimuloi aivoja, mutta nykykäsityksen mukaan musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ei siis ole pakko kuunnella Mozartia. Musiikkikulttuurin näkökulmasta hyvä musiikki on luovaa ja kekseliästä. Yksilön näkökulmasta hyvä musiikki on sitä, mistä hän nauttii. Paholaisen sointu, vähennetty kvintti eli tritonus oli keskiajan kirkkomusiikissa kielletty. Kyseinen sointu löytyy mm. West Side Storyn Mariasta ja Simpsonien tunnarin alkusävelestä.' 458 Koskenranta avasi jälleen ovensa 3.2.2012 Ravintola Koskenrannassa, Katariina Saksilaisenkatu 9, on yritetty pitää sinnikkäästi helsinkiläisille ja miksei myös ulkopaikkakuntalaisille tansseja. Lumiset kadut ja pakkasperjantai oli hiukkasen haasteellinen avajaistanssien kannalta. Asiaa kompensoivat Pekka Niskan Pojat, jotka toimivat vetonauloina. Itse tähtäsimme siihen, että olimme selkeästi ennen kello 20:a paikalla, jottei tarvitsisi viedä autoa parkkiin jonnekin kilometrin päähän. Piti tanssia parit levyt alkuunsa, jotta tarkeni odotella PNP:n ensivalsseja, joihin osallistui vajaa kymmenen paria. PNP soitti tapansa mukaan tuttua, turvallista ja tanssittavaa musiikkia, joten siitä ei voi muuta sanoa kuin pelkkää hyvää. Tuttuja tanssikasvoja oli paikalla melko paljon. Tihrusilmänarvaukseeni perustuen lipun lunastaneita oli ehkä 150 ja 200 välillä oleva luku. Tämä tarkoitti sitä, että ainakin tanssiväljyyttä oli runsain mitoin. Ilmoittelun laajuuden huomioiden oli siitä nähden paikalla kuitenkin kohtuullisen paljon väkeä. Voisin kuvitella, että harmaana eminenssinä ja kannustajana yrittäjän taustalla on vanha tanssilavojen konkari, joka haluaa tanssikulttuurin säilyvän maassamme oli kriisi tai presidentti mikä tai kuka hyvänsä. Toivon yrittäjälle menestystä. Paikka ei ole niitä kaikkein helpoimpia liikennejärjestelyjen kannalta. Muutaman sadan parkkipaikan taikominen läheistöltä ei kovin helpolla onnistu. 457 Tangoa Buenos Airesissa 18.12.2011 - 16.1.2012 Jos menisin Buenos Airesiin uudestaan, niin todennäköisesti en juoksisi milongoissa eli tavallisissa tanssipaikoissa, en ainakaan sellaisissa, jotka alkavat ennen kello 22. Sellainen mielikuva jäi, että näissä varhaistansseissa käy lähinnä eläkeläiset eli köpöttelevä väki. Varsinkin pisti silmääni, että miesten keski-ikä oli noin 10 – 20 vuotta naisia korkeampi ja vastaavasti naisten tanssitaito merkittävästi miehiä parempi. Vain yhden taitavan vanhemman miestanssijan näin koko matkan aikana ja sentään kävimme 25 kertaa milongoissa. Myöhäisiin tangotansseihin nuoriso valuu tuossa puolenyön aikaan ja nujuavat ensin pöydissä juomansa ääressä pari tuntia ennen kuin pääsevät vauhtiin. Valitettavasti en ollut näkemässä kolmen aikaan aamulla, miten väki vetää tangoa tunteella. Jos ilkeä olisin, niin väittäisin, että tango väestöpohjaan nähden on suhteellisen vähän harrastettu asia tavallisten nuorten keskuudessa. Se ketkä tangoa tanssivat vähän riippuu siitä keneltä kysyy. Buenos Airesin 12-miljoonaiseen porukkaan mahtuu jo melkoinen määrä ammattilaisia, joille aika monelle tarjoutuu työtilaisuuksia tangoshow'n piirissä. Sain sen käsityksen, että tämän metropolin alueella pyörii kymmenittäin enempi pieniä tangoryhmiä, joten erilaisia tangoesityksiä löytyy joka illalle. Nämä esitykset on tarkoitettu ennen muuta turisteille. Hinnatkin ovat sen mukaiset, ettei paikallisella palkkatasolla joka ilta istuta tangoravintolassa pihvin ääressä ja hihkuta bravoota paikallisille tangovirtuooseille. En laskenut mutta arvaan, että varsinaisia tanssipaikkoja Buenos Airesissa on selkeästi alle 100, enkä ihmettelisi, vaikka todellinen luku olisi alle 50. Lähes poikkeuksetta elävä musiikki puuttui ja pelkästään melodiatonta, hakkaavaa nuevo tangoa itkunsekaisen miehen äänellä laulettuna kuuli joka paikassa pitkin iltaa. Vain tangoesityksissä kuuli sellaista tangoa, jota olin tottunut pitämään hyvänä argentiinalaisena tangona. Se vähä mitä näin vanhemman porukan muuta kuin tangoa tanssivan, oli pettymys. Eivät he osaa muita tansseja oikeastaan ollenkaan, mitä nyt paikallisia kansantanhuja. Eipä silti ei siellä myöskään juuri missään muuta soiteta kuin tangoa, milongaa ja (tango)valssia. Ai niin otsakkeen aiheesta piti kirjoittaa. Käyttäisin aikani ja rahani yksityisillä tangotunneilla. Opettajia löytyy joka lähtöön. Monelle suomalaiselle tuttu lienee Tango Pasiónista Los Ocampo (www.losocampo.com.ar). Vaikkapa yhtenä opettajina voisivat olla he. Nyt emme ottaneet heihin yhteyttä, koska arvelimme, etteivät he olisi päästäneet meitä irti ennen kuin lentokentällä, emmekä halunneet olla heille pitkänä riippana. ~ Matakakertomus ~ 456 Sibeliuksen synttäritanssit Musiikkitalon Black Boxissa Mitenkään erityisesti ei kyseisiä tansseja mainostettu paikallisessa lehdessä, joten sinne piti osata tulla. Kuulin, että facebookissa oli tilaisuutta puitu ja ehkä sen vuoksi varsinkin evästettyä nuorta väkeä oli runsaasti paikalla. Black Box (BB) on talon eteläpäässä (Postitalon suunnalla) alakerrassa. Pää- eli narikka-aulasta kävellään miesten wc:n tasolta hissin vierestä alakertaan kaksi kerrosta, niin olla jo melko lähellä. Alhaalla on myös vartioimaton narikka. Opastuksia saa hakea. Ensivaikutelmat tilasta eivät minun kohdallani olleet huonot mutta eivät mitenkään loistavatkaan. Lattia muistutti enempi vesivanerin kääntöpuolta, mikä ei minun tossuilleni ollut mahdoton juttu. Tanssialueen pinta-alaa en laskenut, mutta veikkaisin yli 200 neliön. Vahtimestari avasi ovet kello 19:00 ja soitto alkoi melkein saman minuutin aikana. BB:n sisääntulosta katsoen oikeassa seinässä oli sekä oven vieressä että peremmällä lokeroita, jonne voi pistää käsitavarat. Tuoleja oli niukasti. Väliajalla BB:n ulkopuolella oli vettä tarjolla ja yläkerrasta ostopalveluja. Ensimmäisen ja viimeisen setin aikana mahtui aika hyvin tanssimaan, mutta keskimmäinen oli vähän ahtaan oloinen. Väliajoilla väki häädettiin käytävään, koska ilma loppui ja piti saada vahvaa tuuletusta aikaan. Vain yksi pyörtyi hapen puutteeseen ja häntä virvoiteltiin sitten verhon takana. Ei ainakaan sen vuoksi talo voi ylenkatsoa lavatansseja, etteikö sinne tanssijoita löytyisi. Silmääni pisti myös se, että paikalla oli tavattoman paljon sellaista nuorta ja erittäin tanssitaitosta väkeä, jota en ollut tavannut muilla tanssipaikoilla. Eli potentiaalia alueelta löytyy. Toivotaan, että lavatanssin puolustajia myös Helsingin päättäjistä löytyy, jotta Silmun kaatamisen jälkeen edes vähän tavalliset tallaajat voivat päästä nauttimaan verovaroin maksetusta kulttuurista eikä pelkästään korkeakulttuuri ole etuoikeutetussa asemassa. Kun vielä ukulella vahvistettu Martti Metsäkedon tanssiorkesteri vastasi soitosta, niin jokainen tietää, että musiikin suhteen on vaikea olla kverulantti. Tiedossani on, että vain yksi lahtelainen mieshenkilö seuralaisensa kanssa salakavalasti livistivät toisen setin jälkeen Wanhan tanssikellariin Sinitaivaan perään. 455 Lähitanssit Musiikkitalossa♥ Martti Metsäkedon tanssiorkesteri Suomalaisen musiikin päivä: Lähitanssit Musiikkitalon Black Boxissa (pääaulasta alakertaan) 8.12.2011 klo 19:00 - 22:00 Muusikkojen liiton lähitanssiprojekti jalkautuu pääkaupunkiseudulle. Musiikkitalon ensimmäisessä paritanssi-illassa esiintyy Martti Metsäkedon tanssiorkesteri. Tapahtuman tarjoaa Suomen Muusikkojen Liitto ry Vapaa pääsy. Tässä on viehättävää se, että Musiikkitalo on ottanut huomioon myös pupulaarikulttuurin tarpeet. Vahvaa huhua sille, ettei kyseisessä talossa tanssimusiikkia kuule, on nyt joutumassa häpeään. Mielenkiintoista orkesterin valinnassa on se, että kunnian olla ensimmäisenä on saanut orkesteri, joka soittaa lähes ainoana ns. strict tempo- tanssimusiikkia. Kuuluisammatkin tanssilavojen kassamagneetit tahtovat vetää radioiskelmää ja 'kauniita kappaleita uudelta levyltään', joilla ei aina tahdo olla mitään tekemistä lavatanssin kanssa. Synnynnäisenä kyynikkona mieleen lirahti ensimmäisenä, että jokin vaikutus tuolla nykyisen kulttuuriministerin nuivuudella korkeakulttuuriin saattaa olla, kun tällaista kansankulttuuria päästetään Musiikkitalon seinien sisälle. Eräs pääkaupungissa ilmestyvä maan suurin päivälehti kirjoittaa tänään (23.11.11) ensimmäisellä kulttuurisivullaan Musiikkitalon taloushuolista. Vaikka 90% juoksevista kuluista tulee kansan verovaroista niin siitä huolimatta 'on konsti joka ikinen viikko pitää salit täisinä, kun Helsingissä on samaan aikaan valtavasti musiikkitarjontaa'. Kysymyksiä herättävä heitto. Ensinnäkin näyttää siltä, että lipputuloilla kaikki kulut kattava musiikkitarjonta täytyy olla paljon parempaa kuin 90%:n alennuksella toimiva tarjonta jo on vaikeuksissa saada salinsa täyteen. Taitaapi keisari olla vähissä vaatteissa, sanotaan mitä sanotaan. Tulee mieleen viime vuosikymmeniltä tietty silloinen sosialistinen valtio, jossa karjalle ei kannattanut syöttää rehuviljaa vaan sen sijaan leipää, koska tuetun leivän kilohinta oli huomattavasti alempi kuin rehuviljan. Eliittikulttuurin tarjonnassa on vähän samoja piirteitä. Vuosikymmenien ajan opiskelijoita on yritetty vieroittaa pois populaarikulttista, kuten tanssilavoilta, jotta he tottuisivat eliittikulttuurin suurkuluttajiksi. Menestys ei ole ollut kovin vakuuttavaa. Arveluttavaa tämä on siinä mielessä, että toiset kulttuurit asetetaan eriarvoiseen asemaan. Kuka muu kuin Ralf Cothoni pystyy sanomaan, että esimerkiksi heavyrock ei ole kulttuuria, vaan se edustaa 'tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa' (HS. 25.7.07). Liekö nykyisen kulttuuri- ja urheiluministerin nuivuuden ansiota, että Musiikkitalo on julistanut Sibeliuksen syntymäpäivän 8.12. suomalaisen musiikin päiväksi ja sen kunniaksi järjestää talon Blackboxissa perinteiset paritanssit (klo 19 -22). Viehättävää on se, että Musiikkitalo on ottanut näin huomioon myös pupulaarikulttuurin tarpeet. Vahvaa huhua sille, ettei kyseisessä talossa tanssimusiikkia kuule, on nyt siis joutumassa häpeään. Mielenkiintoista orkesterin valinnassa puolestaan on se, että kunnian olla ensimmäisenä on saanut orkesteri, joka soittaa lähes ainoana ns. "strict tempo"- tanssimusiikkia. Kuuluisammatkin tanssilavojen kassamagneetit tahtovat vetää radioiskelmää ja "kauniita kappaleita uudelta levyltään", joilla ei aina tahdo olla mitään tekemistä lavatanssin kanssa. Koska tilaisuuteen on VAPAA PÄSY, niin tulkintani mukaan tilaisuutta voi näin vapaasti mainostaa. * Oopperaporukan räppiotos Paavolle * http://www.youtube.com/watch?v=VB93oSSu0kA 454 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (23-25/25) ♥ 25. Miksi joskus on 'perhosia vatsassa'? Vatsa on meidän 'toiset aivot'. Pohjoisamerikkalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että ne 100 miljoona solua, jotka ahertavat ruuansulatusjärjestelmässämme, toimivat toissijaisten aivojen tavoin kontrolloiden monia sellaisia elintoimintojamme, joilla on yhteys mm. psyykeemme. Ruuansulatusjärjestelmämme hermoratojen kautta 'ajattelevat' aivomme saavat runsaasti informaatiota. Tutkimusten mukaan monet voimakkaat tunteemme ovat lähtöisin vatsasta. Esimerkiksi vaaratilanteet saavat aikaan vatsan kouristuksia ja suoliston möyryämään, samoin hetket ennen vaikeaa koetta tai ihastuksen tullessa lähietäisyydelle. Kaikki ne tapahtumat, jotka olemme kokeneet tai nähneet jäävät tiedostamattomaan muistiimme, josta vähitellen on syntynyt valtava tietopankki, josta tilanteen mukaan tuntemukset 'vatsan perhosina' pulpahtavat esiin, oli sitten kyse rakastumisesta ensi silmäyksellä tai pitemmällä aikajänteellä. 24. Menettävätkö naiset synnytyksen jälkeen herkkyytensä? Ei välttämättä. Jos synnytyksessä alapää on liian ahdas, on emättimen aluetta pakko operoida, minkä vuoksi lähes aina sinne jää pysyvää arpikudosta. Häpyhuulille ei synnytyksessä koidu vahinkoa, joten synnytyksellä ei ole vaikutusta myöhempään seksin harjoittamiseen. Se tiedetään, että äidinmaidon tuottamisen kannalta tärkeä prolaktiini vähentää imetyksen aikana sukupuolisia haluja. Puhutaankin äidin karanteeniajasta. 23. Voiko nainen saada orgasmin pelkästään rintojen koskettelusta? Se ei ole vain mahdollista vaan melko yleistä. Maailman ehkä arvovaltaisin seksologian tutkimuslaitos, Kinsey säätiö, julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan naisista 12% sai orgasmin kun joko he itse tai heidän rakastettunsa puristelivat ja hyväilivät heidän rintojaan. Mutta ylivoimaisesti tehokkainta oli rintojen imeminen, siinä touhussa 57% naisista saavutti kliimaksin. Miehille naisen rinnat ovat tärkeimmät katseen vangitsijat, seuraavaksi tulevat pakarat. 453 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (15-22/25) ♥ 22. Mikä on viikon paras päivä harrastaa seksiä? London School of Ecomicsin tutkijoiden mukaan torstai on viikon paras päivä seksuaalisten suhteiden hoitamiseen. Miksi? Koska tällöin sekä miehen että naisen hormonitasot ovat synkronissa. Syynä tähän on solujen sisäinen 24 tunnin biologinen kellomme. Asiaa on tutkittu mm. leväkasveilla ja tähän lopputulemaan on päädytty myös niiden kohdalla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että säätämällä biologista kelloasi hiukan aikaisemmalle torstaiaamuna, jolloin testostreni- ja estrogeenitasot ovat noin 5-kertaisia muihin päiviin nähden, saatat lähteä kotoasi töihin paljon onnellisempana. 21. Miksi suudellessamme taivutamme päätämme oikealle? Sikiöt ja vastasyntyneet pyrkivät nukkumaan siten, että kaula kiertyy oikealle. Äideistä 80% tuudittavat vauvaa vasemmalla käsivarrellaan, mikä jättää vauvan oikean posken tarjolle hyväilylle ja suudelmille. Tästä seuraa, että totumme pitämään tätä puolta sopivampana hyväilylle. 20. Miksi jotkut kiihottuvat seksuaalisesti vaaratilanteessa. Jotkut ihmiset näyttävät olevan addikteja adrenaliinille, joka tuottaa kemiallisesti samanlaisia tuntemuksia kuin mitä orgasmi saa aikaan. Lisäksi adrenaliini nostaa dopamiinitasoa keskushermostossa, mistä seuraa hyvän olon tunne. Viitteitä siltä, että vaaratilanteessa rakastavaisten kromosomissa 11 geenin DRD4:n aktiviteetti on alhainen merkiten mielihyväkeskuksia stimuloivan dopamiinin kiertämisestä aivoissa. Tämä voi olla syynä siihen, että etsiydytään vaaratilanteisiin suuremman tyydytyksen saavuttamiseksi. 19. Voiko mies saada orgasmin ilman siemensyöksyä? Harvoin. Tavallisesti sitä sanotaan takaperoiseksi eli sisäiseksi siemensyöksyksi. Monimutkainen lihaksiston liikesarjan vuoksi tällöin siemenneste ohjautuu virtsarakkoon, josta se sitten aikanaan tulee virtsan mukana ulos. Jotkut miehet pystyvät harjaantumaan tässä niin, että halutessaan ohjaavat siemensyöksyn virtsarakkoon. Itämailla tällaisen tantrahierontaan liittyvän taidon opettelu ei ole kovin harvinaista. Kiinassa tätä tapaa on käytetty ehkäisymenetelmänä siten, että penistä puristetaan sen juuresta niin kovaa, ettei siemensyöksy pääse purkautumaan ulospäin. Jos tämä virtsarakkoon suuntautuva siemensyöksy on spontaania, voi se olla merkki diabeteksesta tai eturauhasen operointitarpeesta. 18. Montako peräkkäistä orgasmia voi saada? Kalifornialaisessa avioliitto- ja seksineuvontakeskuksessa tutkittiin 751 henkilön kohdalla yhteensä 10 000 tunnin ajan orgasmia ja sen kestoa. Eräs nainen sai ennätykseksi 134 peräkkäistä orgasmia saman aktin aikana. Tehokkain miespuolinen ylti 16 kertaan. 17. Onko itsetyydytyksestä haittaa? Ei sitten ollenkaan. Päinvastoin saamme siitä nautintoa, se on hyvä tapa tutustua itseensä ja laukaista kertyneitä jännityksiä. Sillä voi myös auttaa intiimissä parisuhteessa toinen toistaan. Vaikka kukaan ei ole näkemässä saatamme kiihottua seksuaalisesti itsestään ilman estoja ja häpeää. Silloin ajattelemme sitä, mistä pidämme, mikä tuntuu hyvältä ja minkä me tavallisesti lakanoiden välissä jaamme kumppanimme kanssa. Tämä merkitsee samalla sitä, että itsetyydytys voi parantaa asenteitamme rakastettuumme. 16. Vastaako yhdyntä rasittavuudeltaan kilpaurheilua? Ensimmäiset oireet seksuaalisesta kiihottumisesta ilmenevät siten, että sydän alkaa sykkiä 90 – 100 kertaa minuutissa. Vähän ennen orgasmia se lyö noin 130 ja kliimaksissa 150 kertaa minuutissa. Säännöllinen sukupuolisuhteiden harjoittaminen pitää kunnossa monia elimistön osia, ei pelkästään sydäntä. Esimerkiksi hengitystiheys koitoksen aikana kasvaa 3-kertaiseksi normaalista. Tähän ei aina välttämättä ylletä edes kaikessa kilpaurheilussa. Sen lisäksi seksin harjoittamisessa samoin kuin urheilussa aivoissa erittyy endorfiinejä, jotka saavat aikaan euforisen olon kannustaen pitämään yllä rasitusta. 15. Koveneeko 'sarvi' iän myötä? Erektio heikkenee vanhetessa, kun paisuvaisessa kuitumisen sidekudoksen määrä kasvaa ja tämä syrjäyttää huokoskudoksen. Tämä prosessi alkaa jo 30 – 40 vuoden iässä ja sen seurauksena penis menettää elastisuuttaan ja laajentumiskykyään. Myös välilihana alueella verisuonten rakenne saattaa vaurioitua, mikä aiheuttaa verenkierron pienenemistä ollen yleinen syy erektion heikkenemiseen. Myös laskimosuonten supistuskyvyn väheneminen on on merkittävä osasyy erektion menettämiseen. 'Hyvien päivien' erektioiden jääminen pois on varma merkki vanhenemisesta. 452 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (13-14/25) ♥ 13-14. Peniksen keskipituus? Tämä kysymys ei tunnu jättävän ihmiskuntaa milloinkaan rauhaan. Tutkija ja tiedemies Alfred Kinsey on paneutunut tähän asiaan ja tehnyt suurelle joukolle vapaaehtoisia asiaankuuluvia mittauksia. Hän oletti juhlakunnossa olevan peniksen keskipituuden olevan 15 cm luokkaa, mutta vain 24 % tutkituista ylsi tähän mittaan sekä alle 9, 5 cm ja yli 23 cm kategorioihin jäi alle 0,1 %. Vastavasti ohuimman ympärysmitta keskikohdalta mitattuna oli 3,8 cm ja paksuimman 17,2 cm. Todettakoon, että murrosässä erektiossa jäykkyys ja koko on suuremmillaan ja siitä se sitten iän saatossa rapistuu. Laajemmat tutkimukset ovat tuoneet koko maapalloa koskevaa tietoa, jota kuvaa tämän linkin kartta. Voidaan myös todeta, että kirjallisuus tuntee mainintoja Kinseyn tuloksia pienemmistä peniksistä, mutta ilmeisesti kyseisissä tapauksissa synnynnäiset kasvuhäiriöt ovat olleet syinä. 451 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (12/25) ♥ 12. Mitä naisen sisällä tapahtuu, kun hän näkee miehen josta pitää? Tällöin naisen elimistössä tapahtuvat muutokset ovat nopeita ja monimutkaisia ja prosessiin osallistuvat monet elimistön järjestelmät. Näkö- ja joskus myös hajuaisti antavat naisen aivoille hälytyksen, että näköpiirissä on 'mielenkiintoinen kohde'. Tahdosta riippumaton vegetatiivinen järjestelmä lähettää käskyn lisämunuaisille erittää lisää adrenaliinihormonia, joka lisää sydämen sykettä, laajentaa keuhkoputkia, lisää verenpainetta ja kiihdyttää keskushermostoa. Kaikki naiselliset järjestelmät virittyvät maksimaaliseen valmiustilaan. Hypotalamuksessa oleva hormonitoimintaa säätelevä keskus lähettää suuren määrän erilaisia käskyjä neuronien välityksellä saaden aikaan estrogeenien erittymistä. Emätin kostuu ja hikirauhaset alkavat toimia täydellä teholla. Näiden tuoksujen avulla nainen pyrkii kiinnittämään miehen huomion ja houkuttelemaan tätä. Esimerkiksi hajuvesiteollisuus matkii tätä prosessia. Aivoissa rauhoittavan serotoniini- ja unettavan melatoniinihormonin erittyminen hidastuu. Samalla endorfiinin tuotanto kiihtyy, mikä tekee euforisen olon ja saa kaiken tuntumaan naisesta 'ruusuiselta'. Ruokahalukeskus ei viestitä nälän tunnetta, vaikka asianomainen olisi ollut useita tunteja syömättä mitään. 450 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (11/25) ♥ 11. Voiko mies halutessaan estää erektionsa? Yksiselitteisesti ei voi. Vapaaehtoistutkimukset osoittavat, että seksuaalisti kiihottavia kuvia näytettäessä jokainen koehenkilöistä sai erektion, vaikka pyrki mielessään tätä välttämään. Siten vanha sanonta 'kyrvällä on oma tahtonsa' pitää edelleen paikkansa. 449 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (10/25) ♥ 10. Mitä erektiossa tapahtuu? Peniksen erektiota säätelee aivojen nautintokeskus tai yhtä aikaa kaksi eri keskusta selkäytimen myötävaikutuksella. Kun ajattelemme jotain henkilöä, jota kohtaan tunnemme seksuaalista vetovoimaa, kiihottuvat tietyt vegetatiivisen hermojärjestelmämme omasta tahdosta riippumattomat osat ja lantioalueen verenkierto kiihtyy. Se saa aikaan myös, että veren määrä peniksessä kasvaa jopa 20-kertaisesti. Tämä veri kertyy peniksen paisuvaisen sienimäisiin ontelorakenteisiin lisäten niiden tilavuutta. Samaan aikaan laskimosuonet supistuvat hidastaen poistuvaa veren virtausta, jolloin verenpaine onteloissa kasvaa saaden aikaan peniksen koon merkittävän kasvun ja jäykistymisen. Kuten miehet ja pornoteollisuus hyvin tietävät, erektio ei synny pelkästään silloin, kun nainen kiihottaa miestä fyysisesti, vaan sen saa aikaan myös kuvan katselu tai pelkkä kiihottava muisto intiimistä hetkestä. 448 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (9/25) ♥ 9. Miksi erektiossa joillakin miehillä penis käyristyy tai kaartuu? Tästä ei tarvitse olla huolissaan, ellei siitä ole haittaa seksin harjoittamisessa. Tämä useimmiten on synnynnäinen sairaus, joka on nimetty Ludvig XV:n kirurgi François Gigot de La Peyronien mukaan Peyronien taudiksi. Yleensä, jos se on kehittyäkseen, se kehittyy vasta myöhemmällä aikuisiällä. Käyristyminen johtuu joustamattoman arpikudoksen muodostumisesta paisuvaisen ontelorakenteisiin. Sen vuoksi joillakin miehillä erektiossa penis käyristyy uskomattoman paljon. Kirurginen toimenpide on ainoa lääke, jolla tästä vaivasta pääsee eroon. 447 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (8/25) ♥ 8. Onko suuteleminen terveellistä? Tiede sanoo että on. Sen lisäksi, että 30 eri lihasta saa suutelemisessa harjaannusta, usein toistuvat suutelemiset lisäävät itsetuntoa ja parantavat verenkiertoa. Amerikkalaiset tutkijat tietävät kertoa, että suutelemista harrastavat ihmiset elävät keskimäärin useita vuosia kauemmin kuin sitä harrastamattomat ja sen lisäksi he potevat vähemmän erilaisia särkyjä tai saavat erilaisia kohtauksia. Tämä voi johtua siitä, että suuteleminen saa aikaan monien hormonien lisäerittymistä, jolla on särkyä lieventäviä vaikutuksia ja jotka vahvistavat elimistön puolustuskykyä. Klassinen kielisuudelma eli 'tulisuudelma' saa sydämen tykyttämään kaksi kertaa tavallista nopeammin ja verenpaine nousee kohisten. Aistit sumenevat ja näyttää usein siltä, että suutelun aikana osapuolet ovat sokeita ja kuuroja. 446 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (7/25) ♥ 7. Miksi miehillä on aamuerektio? Tämä johtuu siitä, että yöllä nukkuessa virtsarakko täyttyy aiheuttaen alavatsan laskimosuonten ahtaumaa, jolloin veren purkautuminen sydämeen heikkenee ja peniksen paisuvaiseen kertyy purkautumatonta verta. Ilmiö on sama sukupuolisen kiihottumisen aikana, mutta aamuerektioon ei liity sukupuolihaluja. Aamuerektio osoittaa, ettei mies ole impotentti ainakaan fyysisesti, vaan jos näitä ongelmia on, niin ne johtuvat ujoudesta tai psyykkisistä syistä. 445 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (6/25) ♥ 6. Aiheuttaako pyöräilyharrastus impotenssia? Tavallisesti ei, mutta on oltava varovainen mm. sään ja vaatetuksen suhteen, koska pyöräilyasu on vartalonmyötäinen ja tiukka. Ajon aikana kivekset ovat alttiina satulan aiheuttamalle tärinälle ja iskuille. Kilpapyörien satulat ovat tavattoman kovia ja voivat häiritä sukupuolielinten verenkiertoa ja kuoppaisilla teillä tärinä välittyy entistä kovempana niihin. On suositeltavaa nousta satulasta polkimien varaan ainakin puolen tunnin välein. 444 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (5/25) ♥ 5. Voiko nainen olla impotentti? Ei voi. Kaikilla naisilla on sama ominaisuus, heiltä puuttuu klitoriksen turpoamiskyky. Kuten peniksen erektiohäiriössä, tämä ei estä naista osallistumaan passiivisena osapuolena yhdyntään, mutta se kyllä vaikeuttaa seksuaalisen nautinnon saamista. 443 Pavi talviteloille Monet laskivat sen varaan, että eilen perjantaina kylmyys olisi hillinnyt tanssihaluja ja sen varjolla jääneet kotiin. Matemaattinen malli petti. Väkeä oli kuin ylösnousemuksessa. Loppuehtoosta parkkipaikkoja taisi olla jaossa enää hautuumaan syrjässä. Pekka Niskan Pojat näyttivät ottaneen tai saaneen lämmittelijän roolin ja aloittivat iltasoiton. Hiukan ahtaan oloista oli, kun akvaarion ovi oli suljettuna vielä siinä vaiheessa, vaikka sitä jo silloin tällöin hiukan raoteltiinkin. Monella muulla tanssipaikalla ei olisi tullut tanssimisesta mitään illan väkitiheydellä, mutta sen verran taitavaa ja toiset huomioon ottavaa porukka oli, jotta hyppimään pystyi suhteellisen mukavasti. Tähtiorkesterin kohdalla soittava eli toisen setin aloitti Helminauha, joka minulle oli uusi tuttavuus. Pitkin katsein seurailimme kotiristin kanssa, kun nuoria poikia lappoi soittimiensa taakse. Taisi siinä vilahtaa ajatus mennä tämän setin ajaksi kahvion puolelle hakemaan lisävoimia PNP:n seuraavalle pyrähdykselle. Jäimme kuitenkin kuuntelemaan ensimmäiset kappaleet. Jälleen kerran pitää tunnustaa, että ennakkoasenne oli täysin pielessä. Vuosiin en ole kuullut nuoren uuden orkesterin soittaneen niin hyvää tanssimusiikkia, mitä Helminauha soitti. Kaiken lisäksi se soitti hyvin koko illan ei vain ensimmäisiä kappaleita. Triolit ja hitaat valssit olivat lähes samaa tasoa kuin Hugo Strasserilla erona vain, että Helminauhalla oli myös loistava solisti. Vankkumaton mielipiteeni lienee, että nuo pojat ovat kuumaa kamaa ensi suven lavamarkkinoilla. Ehkä tämän ensihuuman vuoksi PNP:n soitto ei tuntunut niin vetävältä kuin tavallisesti, vaikka erinomaisestihan pojat soittivat ja yleisönsä ottivat. Tilanteesta teki jännittävän se, kun Helminauhaa pää mittaamaan toisella hyvällä orkesterilla eli PNP:llä. Jos sokkotestiin olisin joutunut, en pitäisi mahdottomana, että olisin pistänyt Helminauhan ykköseksi ja sitten vasta PNP. Muistutan kuitenkin, etten ymmärrä varsinaisesta musiikista mitään ja kuuntelen sitä jaloillani eli miten se sopii minulle tuttuihin tanssiliikkeisiin niin rytmisesti kuin melodisesti. Kiitokset Sarille ja koko Pavin henkilökunnalle uhrautuvasta työstänne meidän ja koko tanssikulttuurin eteen. Ilman teitä mielialamme huolto ja ylläpito olisi kokonaan tablettien varassa. Pienenä loppukaneettina vielä, että monet puhujat saisivat ottaa oppia Sarin kiitospuheesta: napakka, selkeä, tarvittavat asiat ilman pitkittämistä korusanoilla. Sellaisesta minä tykkään. 442 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (4/25) ♥ 4. Onko joillakin naisilla "hotdog"-lihaksisto? Monille "hotdog"-ilmaisu sukupuoliyhteyteen liittyen lienee tuntematon, mutta sitä käytetään puhuttaessa naisen lantiopohjan, tarkemmin välilihan (perineum) ja emättimen alueiden, tahdosta riippumattomista supistuksista naisen orgasmin aikana. Kuukausien harjoittelun tuloksena jotkut naiset voivat saada näitä supistuksia aikaan tahdonvaraisesti. Kun yhdynnän aikana ollaan hetki liikkumattomassa tilassa, miehestä voi tuntua kuin hänen penistään nuoltaisi. Väitetään, että tällaista kykyä tavataan erityisesti itämaisilla naisilla. Kaikki naiset eivät suinkaan pysty tällaista kykyä saavuttamaan, vaikka he kuinka harjoittelisivat lantiopohjan lihaksistoaan. On olemassa erilaisia harjoitusohjelmia, joiden avulla näiden lihasten jännitysvoimaa voidaan jopa 10-kertaistaa muutaman kuukauden harjoittelulla. 441 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (3/25) ♥ 3. Rakastuminen - onko se sairaus? On totta, että rakastuneilla ihmisillä on samanlaisia oireita kuin pakkomielteistä kärsivillä sairailla. Molemmilla on alhainen serotoniinitaso, minkä vuoksi neuronit välittävät huonosti hermoimpulsseja. Alhainen serotoniinitaso voi aiheuttaa aggressiivisuutta ja järjettömiä tekoja. Pisan yliopiston tutkijoiden mukaan, rakastuminen ja mielenterveyshäiriöt, ovat patologisesti samanlaisia mitä tulee niiden aiheuttamiin rakenteellisiin ja kemiallisiin muutoksiin aivoissa. Kummassakin tapauksessa ne ottavat uhrilta samat aivoalueet hallintaansa. 440 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (2/25) ♥ 2. Miksi sydän lyö kovemmin ollessamme kiihtyneitä tai rakastuneita? Mekanismi on hyvin samanlainen kuin, jos olemme peloissamme. Sydän jyskyttää, polvet ovat hervottomia, suuta kuivaa ja vatsassa kiertää. Kaikki tämä johtuu vegetatiivisesta hermostosta, joka ohjaa tahdosta riippumattomia elintoimintojamme, kuten hengitystä ja sydämen lyöntitiheyttä. Kun aivomme saavat viestin jostakin uhasta tai kun rakkaushalut johonkin kohteeseen iskevät päälle, se laukaisee sarjan reaktioita, jotka pistävät elimistömme maksimaaliseen reaktiovalmiuteen. Hälytys menee aivojen hypotalamukseen, joka silmänräpäyksessä erittää stressihormoneja, erityisesti adrenaliinia. Samaan aikaan hermoratoja pitkin sydämeen käsky, jotta sen tulee olla valmiina kaikkeen mahdolliseen. 439 Arveluttavia kysymyksiä seksistä (1/25) ♥ 1. Onko rakastuminen terveydelle hyväksi? Kyllä. Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pariskunnan väliset hellät suhteet ja aktiivinen sukupuolielämä edistävät terveyttä. Tämä johtuu useammastakin syystä. Ensinnäkin seksuaalinen kiihottuminen lisää oksitosiinihormonin erittymistä, mistä puolestaan seuraa tiedostamaton kumppanin tarpeiden tyydyttäminen ja se herättää lämpimiä tunteita toista kohtaan. Seksi laukaisee stressiä ja lisää onnen täyttymystä ja nautintoa. Tämän saavat aikaan lisääntyneet endorfiinit, jotka tunnetaan myös 'onnellisuushormonien' nimellä, vaikka ne eivät ole varsinaisia hormoneita, vaan sisäisesti tuotettuja opioideja (opiaatteja). Ne aiheuttavat aivoissa ekstaasin, unen ja hyvänolon tapaisia tuntemuksia. Laaja (90 000 henkilön) amerikkalainen tutkimus osoittaa, että oksitosiini ja endorfiinit lisäävät elimistömme vastustuskykyä erilaisiin sairauksiin. Sukupuoliyhdynnän aikana vapautuu typpimonoksidia, mikä lisää sukupuolielinten verenkiertoa ja sitä kautta pienentää miehillä esimerkiksi prostatasairauksien syntymisriskiä. Kaiken kaikkiaan seksuaalisesti aktiiviset ihmiset sairastavat vähemmän, ovat sosiaalisempia ja luonteeltaan tasapainoisempia sekä nauttivat elämästään muita enemmän. 438 Rakkauden kemiaa (4) Mikä särkee sydämen? Valitettavasti rakkaudessa kaikki ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita kuten hurmiota, juhlamieltä, raivoa, inhoa ja torjuntaa. Rakastuminen saattaa olla kehittynyt sen vuoksi. Että suuri osa ihmisistä (ja tietyistä eläimistä) on päättänyt keskittyä yhteen säästääkseen tälle kaiken energiansa ja huomionsa. Näin elämisen olosuhteet ja eloonjäämisen mahdollisuudet paranevat. Paradoksaalista on, että kohdatessamme uuden halujemme kohteen, pitää meidän rakastua jälleen ja vielä edellistä kertaa voimakkaammin. Tästä seuraa samanlaista paniikkia kuin ainakin nisäkkäillä nuoren jälkeläisen vieroitus äidin helmoista tulemaan toimeen omin voimin. Tällöin rakkaus saattaa muuttua vihaksi ja inhoksi, koska aivojen palkitsemisalueet ovat läheisesti sidoksissa aivojen alueeseen, jossa käsitellään raivoa. Vielä on syytä huomata, että erotessaan rakastuneet yleensä taipuvat kohtaloonsa ja vaipuvat ehkä pitkäksikin aikaa masennukseen ja epätoivoon. Nämä negatiiviset tunteet voivat saada aikaan pakonomaista ahdistusta ja psykopaattien tapauksessa jopa rakkaampansa tappamisen. Joissakin henkilöissä rakkaus saattaa nostaa esiin paljon suurempia ja kohtalokkaista piirteitä, mitä tavallinen ihminen ihminen ei yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan. Näyttää siltä, että parisuhteen onnistumista on erittäin vaikea etukäteen ennustaa, mutta tutkimukset antavat vahvoja viitteitä siitä, että geneettisten selvitysten avulla eron ennustettavuutta voidaan lisätä. Tätä varten on kehitetty erilaisia matemaattisia mallejakin, jotka ehkä havainnollistavat asiaa, mutta joiden tarkkuus on korkeintaan se, kuinka päteviä ovat lähtöarvot. 437 Rakkauden kemiaa (3) Miten rakkaus kehittyy. Rakaudella on erilaisia muotoja, mutta todennäköisesti niillä on yksi yhteinen kehityspiirre, jota tiede yhä edelleen on etsimässä. Äidinrakkaus on hyvä lähtökohta. Se on biologinen tunne (aistiin verrattavissa). Eläimillä, jotka auttavat jälkeläisiään säilymään hengissä, vanhempien yhteiselo on olennainen osa arkipäivää, jolloin myös geenit siirretään seuraavalle sukupolvelle. Oksitosiinilla on tärkeä osa siinä prosessissa, jossa äidin ja lapsen välille kehittyvät kiinteät siteet. Toinen hormoni, prolaktiini, luo valmiuksia äidille ja isälle vanhemmuuteen. Äidinrakkaus poikkeaa nisäkkäillä naaraan ja uroksen välisestä rakkaudesta. Alle 5 % nisäkkäistä on 1-avioisia. Linnuilla 1-avioisista huuhkajat. Peltohiirillä on vain yksi seksikumppani, mutta vasopresiinihormonin tuottamiseen liittyvä pieni geenimuutos tekee tästä eläimestä seksihurjastelijan. Oli rakkauden alkuperä mikä tahansa, niin romanttisen rakkauden tarkoituksena on ollut ja on saada aikaan onnellisuuden ja täydellisyyden tuntemusta. Rakkauden siteet eivät rajoitu yksinomaan miehen ja naisen välille, myös homoseksuaalinen suhde voi ylläpitää lujiakin sosiaalisia siteitä. 436 Rakkauden kemiaa (2) Seksiin liittyvää kemiaa. Kun kohdallemme osuu todellinen rakkaus, on tehtävä päätös syvällisemmästä kumppanuudesta. Päätöksen tekoon vaikuttavat monet toivotut ja epätoivotut tekijät. Oleellisia tekijöitä ovat mm. kumppanin fyysinen olemus, ihon terveys, mikä heijastaa immunologisten järjestelmien kehittyneisyyttä sekä geneettistä hyvyyttä. Naiset etsivät puolisokseen, pitkää ja hyvän näköistä maskuliinikasvoista miestä, joka on rikas ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Miehet arvostavat nuoria, hedelmällisiä, ei liian pitkiä ja kapeavyötäröisiä naisia. Muut tekijät ovat epäoleellisempia. Ihmiset tuntevat vetovoimaa sellaisia kohtaan, jotka muistuttavat heitä itseään tai heidän vanhempiaan. Tuoksu on tärkeä. Vetovoimaa antaa se, että henkilöillä on keskenään erilaiset molekyyliyhdisteet immuunijärjestelmissään (MHC). Jos parilla on erilaiset immunologiset geenit, on näiden populaatio suurempi, jolloin on todennäköistä, että he saavat terveempiä yhteisiä jälkeläisiä, koska näillä on monipuolisempaa vastustuskykyä moninaisiin sairauksiin nähden. Jotkut eläinlajit, kuten linnut ja hiiret, kilpakosijat houkuttelevat potentiaalisia puolisojaan monipuolisella laululla ja tanssilla. Ihmisillä älykkyys ja taito ovat korkealle arvostettuja ominaisuuksia naimamarkkinoilla. Jopa se, että on jo suhde jonkun toisen kanssa, voi tehdä tästä himoitun toisten potentiaalisten kosiskelijoiden keskuudessa. Tätä yritettiin torjua mm. kuudennessa käskyssä. Rikkailla valtaapitävillä kun tahtoi olla paremmat kumppanit. On myös paljon muita tekijöitä, jotka ovat vielä enemmän sattumanvaraisia. Naisten vetovoima ja feromiinieritys (tuoksuvat merkkausaineet) vaihdella kuukausittain ja hormonitasojen mukaan. Tämän vuoksitietty pilleri voi estää sen, ettei nainen pysty valitsemaan itselleen sopivaa kumppania. Siten näistä monista tekijöistä johtuen todellisen rakkauden löytäminen voi olla hyvin vaikeasti ennustettavissa. Tämä heijastuu myös siinä, että monet elämäntavoiltaan hurjat notkuvat internetin seksisivuilla pikasuhteita etsien. 435 Musiikkitalo ♥ 7.10.2011 Perjantaina 7.10.2011 klo 19 musiikkitalossa oli hyväntekeväisyyskonsertti ja tanssiassoirèe eli iltamat. Koska vahvaa indisiota sille, ettei musiikkitalossa tuota tanssipuolta liiaksi tulla näkemään, niin pakko oli mennä pällistelemään ja samalla kuuntelemaan, mikä on maan musiikkihuippujen käsitys tanssimusiikista ja tanssiaisista. Konserttiosuudessa oli aluksi John Coriglianon "The Red Violin", jossa Elina Vähälä vingutti viulua taiturimaisesti 45 minuuttia. Toinen osuus oli Pjotr Tsaikovskin Manfred-sinfonia. Kumpikin musiikki oli minulle vierasta, mutta sen verran olin ymmärtävinäni, että talon akustiikka oli hyvä. Tällä kertaa eivät asiantuntijat ilmeisesti ole kovin paljoa valehdelleet. Kuten vanhanajan iltamissa, niin lopuksi oli kaksi tuntia tanssia lämpiössä kivilaatoilla. Hyvin olivat laatoittaneet, saumat olivat suorassa ja kaikki. Samaa laattaa näytti olevan, mitä päivällä olin ollut liimailemassa pojan talon ulkoterassille. Tanssiorkesteri oli ilmeisesti pistetty kokoon Helsingin kaupunginorkesterin jäsenistä. Loistavia muusikkoja tuntuivat olevan kaikki. Tosin tanssimusiikista tuskin kenelläkään oli mitään hajua, ainakin siitä päätellen, että aika paljon piti arvata, mikä tanssilaji oli menossa. Kuulutus antoi pieniä viitteitä, mutta joskus näyttivät lunttilapun rivit menneen sekaisin. Lattaritkin kuulutettiin. Salsana piti pomppia, kun en muuta keksinyt rytmistä. Tosin jossakin kohtaa mikrofoniin joku hihkui cha-cha chaa, mutta mielestäni sillä ei ollut mitään tekemistä tämän tanssimusiikin kanssa. Muutamat tangot tuntuivat jalkaan oikein sopivilta. Väki ilmeisesti koki tanssimusiikin sen verran haastavaksi, että tauon jälkeen monet suuntasivat kulkunsa narikkaa kohti, kun sadekin näytti lakanneen. Itse päätimme kotiristin kanssa katsoa illan loppuun asti, kun kerran kallis hinta oli maksettu. Pirssille kävellessämme perheen pää totesi muistaakseni, että tulipahana nähtyä tuo korkeakulttuurin kehto. 434 Rakkauden kemiaa (1) Kuinka valitsemme rakkautemme kohteen? Sana 'rakas' esiintyy monessa merkityksessä jokapäiväisessä elämässämme: äidin ja isän rakkaus, perheen sisäinen rakkaus, romanttinen rakkaus, seksi rakkaus, lähimmäisen rakkaus jne. Joissakin kielissä on yli kymmenen eri sanaa, jotka merkitsevät rakkautta ja rakastumista. Runoilijat ja säveltäjät tarkastelevat rakkautta teoksissaan eri näkökulmista, se on pohjaton lähde. Rakkaustiede on vielä lapsenkengissä, vaikka ensi askeleet on otettu rakkauden luonteen ja alkuperän selvittämisessä. Nykymenetelmin pystytään tutkimaan rakastuneen ihmisen aivojen aktivoitumista ja biokemiallisia muutoksia. Tässä tarkastellaan rakkauden tuomia erilaisia inhimillisiä kokemuksia, ihastuksen kohteen valintaa ja tämän houkuttelemista sekä etsimme rakkauden juuria ihmisen kehityshistoriasta. Mitä rakastumisen vuoristoradalla oikeasti tapahtuu koettaessa euforiaa ja epätoivoa? Mikä aiheuttaa rakkautta ja riippuvuutta siitä? Aivokuvauksessa rakkaus näyttää samanlaiselta kuin, jos ihminen olisi hullu tai häiritsevän pakkomielteen vallassa. Tutkimusten mukaan rakastuessamme ensimmäistä kertaa seretoniin taso romahtaa ja palkitsemiseen liittyvällä aivoalueella dopamiinin taso nousee rajusti. Ilmiö on sama huumeriippuvaisten kohdalla. Muodostuu hyvin voimakkaista siteitä mielihyvän ja halujen välillä. Seksihormonit, kuten esimerkiksi testosteroni, voivat saada aikaan normaalista poikkeavaa irstailua. Stressihormonit, kortisoli ja amfetamiinien tai feniletilamiinin kaltaiset kemialliset aineet saavat aikaan tunnekuohuja ja käytön jatkuessa ne tulevat joka kerta yhä voimakkaampia. Toiset hormonit kuten oksitosiini ja vasopresiini ovat ratkaisevassa asemassa pitkäaikaisten suhteiden muodostumisessa. Pareilla, jotka ovat olleet kauan yhdessä, näyttää näiden kemikaalien osuus aivojen aktivoijina säilyneen. Tämä käy ilmi esimerkiksi tutkimalla valokuvia parien elämän varrelta. Oksitosiinia kehittyy sukupuoliyhdynnän, koskettelun ja suukottelun aikana. Myös aivokuvatutkimukset tukevat sitä, että se on hormoni, joka saa meidät luottamaan, se lisää sosiaalista auttamishalua ja se on ehdottoman välttämätön parinmuodostuksessa. Sanonnan 'rakkaus on sokea' todistavat oikeaksi aivokuvaukset, joiden mukaan rakastuneen ihmisen aivojen palkitsemisalueet ovat aktivoituneet runsaasta dopimiinista ja samanaikaisesti aivoalueet, missä käsitellään negatiivisia tunteita ja arvioidaan kriittisesti asioita, ovat totaalisesti sammuksissa eli eivät ole aktiivisessa tilassa. WIKI: Serotoniini on aivojen välittäjäaine. Se vaikuttaa mielialaan sekä jossain määrin myös uneen, ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon. Ihmisen herkkyys voimakkaille kipuärsykkeille on kääntäen verrannollinen aivojen serotoniinipitoisuudelle ja dopamiinipitoisuudelle. Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista. Testosteroni on sukupuolihormoni, jota erittyy sekä miehillä että naisilla. Miesten tuottamat määrät ovat huomattavasti suuremmat, naiset tuottavat noin kymmenesosan miesten tavallisesta määrästä. Testosteroni kiihdyttää lihasten kasvua, joten sitä on käytetty dopingaineena. Miesten onkin helpompi saada kerätyksi itselleen treenaamalla lihasmassaa, kuin naisten. Suuret määrät luontaisena tai lääkeaineellisena tekijöinä lisäävät aggressivisuutta. Sen merkitys ei koske ainoastaan ulkoisia tekijöitä vaan testosteroni on myös välttämätön sukupuolivietille sekä mielialalle. Testosteroni nostaa sukupuoliviettiä ja optimistisuuta, mikä näkyy esimerkiksi matalampana kynnyksenä riskien ottamiseen. Sekä liian pienet että liian suuret kortisolimäärät aiheuttavat häiriöitä keskushermoston toiminnassa. Addisonin tautia sairastavat potilaat ovat usein apaattisia, masentuneita ja ärtyisiä, joskus psykoottisiakin. Suuret glukokortikoidiannokset aiheuttavat euforiaa, unettomuutta, levottomuutta ja psykooseja. Amfetamiini saa hermosolujen viejähaarakkeet vapauttamaan kaiken dopamiinin ja adrenaliinit hermosolujen välitilaan eli synapsiin. Amfetamiini myös estää niiden takaisinoton hermosoluun, ja estää monoamiinioksidaasi-entsyymin toiminnan. Oksitosiini (kreik. oksys = nopea, tokos = synnytys) erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä. Sillä on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.Miehillä herättää niin negatiiviset kuin positiivisetkin varhaislapsuuden muistot äitisuhteesta myös myöhemmällä iällä. (Kaminiitto: #339, #320, #306, #301, #239, #202, #103, #94, #24) Antidiureettinen hormoni (ADH) eli vasopressiini on tärkein nestetasapainoa ylläpitävä hormoni. Jo pieni pitoisuus aiheuttaa veden takaisinimeytymisen. (Kaminiitto: #339) Immuunijärjestelmä on elimistön puolustusjärjestelmä vieraita taudinaiheuttajia eli patogeeneja, esimerkiksi viruksia ja bakteereja, vastaan. Siihen kuuluvat imusuonisto, imusolmukkeet, kateenkorva, perna, ohutsuolessa olevien sykkyräsuolien alueet. The major histocompatibility complex (MHC) is a large genomic region or gene family found in most vertebrates that encodes MHC molecules. MHC molecules play an important role in the immune system and autoimmunity. Proteins are continually synthesized and destroyed in the cell. These include normal proteins (self) and microbial pathogens (nonself). The MHC proteins act as "signposts" that serve to alert the immune system if foreign material is present inside a cell. They achieve this by displaying fragmented pieces or antigens on the host cell's surface. These antigens may be self or nonself. (The protein fragment is sometimes compared to a hot dog, and the MHC protein to the bun. MHC molekyyleillä on tärkeä rooli monimutkaisessa immunologisessa vuoropuhelussa. . . 433 Hymyhuulet suukon saavat.. Tiede tutkii kovasti, mitä merkitystä huulilla on ollut ja ihmisen kehityksessä, seksuaalisessa vetovoimassa ja kommunikoinnissa. Huulet ovat ruumiinosistamme kaikkein herkintä aluetta. Niiden ulkopinta on rakenteeltaan samaa, mitä suun limakalvot. Suuta ja huulia peittävä pintakerros ei läpäise vettä, minkä vuoksi niitä on kostutettava silloin tällöin. Niissä ei myöskään ole muualla ihossa tavattavia rasvarauhasia eikä niissä tavata ihopigmenttinä toimivaa melaniiniä. Niiden pinnan alla on tavattoman paljon enemmän reseptoreita ja hermosoluja kuin muissa ruumiinosissa. Näiden hermopäätteiden runsauden vuoksi huulet ovat punaisia ja jo pienen pieni hipaisu vie signaalin aivoihin. Lähentelyä ja suukottelua Suukottelun aikana huulemme keräävät tietoa vastapuolen lämpötilasta ja rakenteesta yleensä. Tämä informaatio yhdessä maun ja hajun etenee kielen ja nenän välityksellä aivojen pintakerroksen kaistaleelle, joka pitää yllä ruuniin karttaa. Tämä kartta on eri puolelta tulevien hermopäätteiden suuri verkko, josta huulilta tulevat hermosolut rohmuavat suuren osan. Mitä suukon takaa löytyy? Suudelmassa on paljon salaista ja hyödyllistä tietoa. Esimerkiksi naisilla, joilla on hyvä haju- ja makuaisti, suudelma auttaa päättämään, onko suhteessa syytä mennä pitemmälle. Suudelman ja lähentelyn aikana aistimme toisen tuoksun. Asiantuntijat väittävät, että nainen tuntee vetovoimaa sellaisiin miehiin, joiden geenit poikkeavat omista mahdollisimman paljon. Tiedämme, että sellaisilla pareilla, jotka geneettisesti eroavat toisistaan paljon, on muihin nähden vahvemmat ja terveemmät jälkeläiset. Ihmisen kehityksen kannalta kiihkeä suudelma auttaa naista löytämään oikean puolison. Suudelmassa miehen suusta siirtyy feromeneja (merkkaus- ja informaatioaineita) naisen suun kautta tämän estrogeeneihin (naishormoneihin) antaen viestin keskinäisestä sopivuudesta jälkeläisten tuottamiseen. Miksi suuteleminen tapahtuu huulien avulla? Antropologit tietävät kertoa, että se johtuu nisäkäsemojen tavasta pureskella ruokaa suussaan antaen 'purin' sitten poikaselleen suoraan suusta suuhun. Sama koskee meitä ihmisiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana saamme viestejä ympäröivästä maailmasta suun kautta ja esimerkiksi imetys on läheisin kommunikointitapa äidin ja vauvan välillä. On monta teoriaa siitä, miksi käytämme huuliamme emmekä muita ruumiinosiamme suutelemiseen tai vastaavaan toimintaan. Antropologit ja neurologit myöntävät, että punaisesta väristä on tullut houkuttelevuuden symbolit tai ainakin eniten huomiota herättävä väri. Muinaiset esi-isämme kehittivät kyvyn erottaa kypsät hedelmät raaoista sekä löytää kypsät vihreiden lehtien ja ruohikon seasta. Punainen oli kypsyyden merkki ja siten punaisesta kehittyi löytöpalkkion tunnusväri ja niin myös huulten punaisuus sai aikaan tiettyä halukkuutta. Tämä selittää myös sen, miksi karmiininpunainen on vakiintunut naisellisen aistikkuuden väriksi. Näyttää siis siltä, että tiedemiehet ovat selvittäneet ainakin osan siitä alkemiasta, mikä liittyy ihmisen suuhun kohdistuvaan kiintymykseen. Miesten mieleen ovat suuret ja täyteläiset huulet, kun taas naiset panevat etusijalle aistikkaiden ja karheiden huulten yhdistelmän. Miesten huulien tulee säteillä maskuliinisuutta samalla kun niiden tulee olla kuumat ja naisilla pitää olla paksummat huulet kuin miehillä. Mitä huulet kertovat? Huulet antavat viestin eroottisuudesta. Esimerkiksi kun nainen on eroottisesti kiihottunut, hänen huulensa turpoavat. Koska kasvolihakset ovat ainoita ruumiin lihaksia, jotka liikuttavat suoraan myös toisia kasvolihaksia, niin kasvojen ilmeiden muodostamisessa on huulilla hyvin tärkeä osa. Kun olemme onnellisia, suupielemme nousevat. Kun emme pidä jostakin, työnnämme alahuulta ja se turpoaa hivenen ja samalla nostamme ylähuulta. Voimme havaita myös, että jos joku on puhkeamaisillaan itkuun huulet tärisevät ja usein kaartuvat hieman alaspäin. Mutta vielä tärkeämpi havainto on, että katsellessamme tai kuunnellessamme jotain meitä tenhoavaa tai meille tärkeää henkilöä, kielemme työntyy huulia vasten ja syljen muodostus lisääntyy suussamme, jolloin suumme avautuu ja lipaisemme kielellä huuliamme. Tapahtuu siis sama kuin saadessamme nälkäisinä ruoka-annoksen eteemme tai halutessamme jotakuta seksuaalisesti. Kuitenkin tämä kielen ja siihen liittyvä ylähuulen liike voi tarkoittaa myös pelkoa ja ahdistusta. Erään verbaaliseen kommunikaatioon erikoistuneen asiantuntijan mukaan ilmeiden tulkinnalla ei ole varsinaista tieteellistä pohjaa, koska ilmeitä ei pystytä yksiselitteisesti tulkitsemaan johtuen rasitteena olevista tulkitsijan ennakkokäsityksistä ja kokemuksista, jotka muovaavat päättelyä. Mutta oli miten oli, kasvojen ilmeillä on hyvin paljon vaikuttavuutta. Esimerkkinä olkoon vaikkapa hymy. Hymyä olkaa hyvä! Marianne LaFrance kirjassaan 'Lip Service' (Silmänpalvonta) kertoo Irakin sodasta tarinan, jossa joukkue oli mukana valtaamassa Naifin kaupungissa erästä moskeijaa, kun kapinalliset yllättäen piirittivät sen. Johtaja määräsi joukkueensa laskemaan aseensa ja hymyilemään. Siinä tilanteessa ilmeisesti tämä hymyily pelasti miesten henget. Erään viimeaikaisen tutkimuksen mukaan hymyily voi pidentää ikää. Erään urheilulehden arkistosta kaivettiin esiin 200 entisen baseball pelaajan kuvat. Tutkimukset osoittivat, että ne pelaajat, jotka hymyilivät kuvissa olivat olleet pitkäikäisempiä kuin ne, jotka eivät hymyilleet tai olivat vain hymyilevinään. Turhaan eivät vauvat opettele hymyilemään äidin vatsassa jo kaksi kuukautta ennen syntymäänsä, sillä heidän tarvitsee heti synnyttyään osata kiinnittää toisten ja erityisesti äidin huomio itseensä, koska ovat täysin riippuvaisia aikuisten huolenpidosta. Vauvan ensi hymy on hänen ensimmäinen tapansa manipuloida. Voidaan sanoa, että aivojen ja 17 eri kasvolihaksen aikaansaama hymy muodostaa osan siitä kehitysprosessista, joka turvaa elämisen mahdollisuuksia. Hymyn syntyminen kestää 0,01 sekuntia siitä, kun aivot ovat tulkinneet jonkin miellyttävän asian. Riippuen siitä, mikä on alkuperäinen hymyn aiheuttaja, hymykäsky lähtee sen mukaan aivojen eri alueilta. Onnellisuudesta johtuva hymykäsky syntyy limbisen järjestelmän alueella, missä käsitellään ruumiin palkitsemista koskevat asiat. Otsalohko pyytää hymyilemään, kun vointimme on hyvä. Nisäkkäät eivät ole ainoita, joilla on tällaiset erityislihakset kuin huulet? Ainakin tiedetään joillakin kalalajeilla olevan suussa ja suun alueella toimintoja, jotka muistuttavat ihmisen huulien toimintoja. Kuitenkin ihminen lienee ainoa laji, joka pystyy houkuttelemaan huulillaan ja tutkimaan maailmaa suullaan. Joten ei kun nauttikaa! 432 Four Horsemen and the Apocalypse Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Paramount filmiyhtiö teki eksoottisesta tangosta useita elokuvia, joissa esiintyivät mm. Rudolf Valentino ja Beatrice Domínguez sekä maailmankuulu tangolaulaja Carlos Gardell. Valentino ja Domínguez olivat pääosissa kuuluisassa tangoelokuvassa Four Horsemen and the Apocalypse (1921). Siinä heidän esittämästään tangosta tuli niin suosittu, että siitä muodostui tangonormi, joka on säilynyt meidän aikaamme asti. Elokuva sijoittui Buenos Airesin Bocan kaupunginosan kortteleihin. Ensimmäisessä kohtauksessa Valentino esiintyy sikaria poltellen täysissä, muka gauchon tamineissa viehättävän ruskeaverikön kanssa. Hänellä on yllään atsteekkien poncho ja päässään andalusialainen hattu. Domínguez oli pukeutunut pitkärimpsuiseen koristeelliseen espanjalaiseen huiviin (mantón) suuri kukkakoriste hiuksissaan. Toisessa kohtauksessa Domínguez tanssii epämiellyttävän miehen kanssa ja silloin Valentino tulee kuvaan mukaan ja viittaa miestä häipymään, että on hänen vuoronsa tanssia. Mies vastustelee, jolloin Valentino rohkeasti iskee miestä ratsupiiskalla kasvoihin ja samalla orkesteri alkaa soittaan habarenaa (ei tangoa). Valentino ja Domínguez lähestyvät toisiaan lattian vastanurkista, pienten soolopyörähdysten jälkeen heidän kätensä yhtyvät ja he aloittavat tanssin liukuen pitkin lattiaa unohtamatta taivutuksia, hidastuksia ja keinumisia. Lopulta he ovat otteessaan niin lähellä toisaan, että Domínguezin on taivutettava itseään voimakkaasti välttääkseen Valentinon haluavaa suudelmaa. Kun mies ei onnistu tätä saamaan, hän vihapäissään sysää daaminsa luotaan ja tämä kaatuu lattialle ja sieltä laahautuu Valentinon jalkojen juureen yhtä aikaa vihoissaan kuin hurmiossaan ja taka-alalta kuuluvat ruoskaniskujen paukkuvat äänet korostavat jännityksen tunnelmaa. Lopussa Valentino vetää esiin salaisen aseensa, lasson, siepaten ja sitoen tällä Domínguezin, joka rukoilee armoa Valentinon käsivarsilla. Kohtalokas latinomies on voittanut kohtalokkaan naisen vastustuksen, koska osaa käsitellä tätä. USA:ssa uudistettiin ja popularisoitiin myös balettia samalla periaatteella eli tuomalla siihen mukaan modernin tanssin koreografioita. Ehkä maineikkain eksoottisten performanssien esittäjä oli Ruth St. Denis. Hän saavutti kansainvälistä kuuluisuutta mm. esiintymällä Pariisin teattereissa yhdessä Ted Shawnin kanssa. 'Denishownin' ensiesityksessä vuonna 1924 New Yorkin Newsburghin Musiikkiakatemiassa he esittivät 'gringotangoa'. Seuraavana vuonna he tekivät kiertueen Kauko-Itään, mutta palasivat vajaan kahden vuoden kuluttua takaisin USA:an ja siellä show jatkui aina vuoden 1927 loppupuolelle asti. Ted Shawn perusti yhdessä Anne Douglasin ja Ernestine Dayn kanssa trion, joka esitti saluunaelämää Teksasin ja Meksikon rajalla. Esityksessä saluunan emäntä,vaaleaverikkö Anne viihdyttää asiakkaita can-canillä vaaleanpunaisissa röyhelöissään, teksasilaiscowboy polkee jalallaan lattiaan ja taputtaa käsiään musiikin tahtiin, kun meksikolainen, punaiseen huiviin ja mustiin pukeutunut, mustasukkainen ruskeaverikkö astuu saluunaan vaatien miestä itselleen. Meno pysähtyy silmänräpäyksessä, on gringotangon aika. Toisin kuin Valentinon esittämät tangot, jotka olivat uhkaavasta ilmapiiristään huolimatta kesyjä ja ranskalaistyylisiä, gringotango oli brittiläinen versio tangosta, kuitenkin höystettynä vahvalla amerikkalaisella korostuksella. Siinä tulivat vahvasti esiin voimakkaat ja nopeat pyörimiset, syvät taivutukset, sekä vahvasti joustava (bouncing) että polkeva askellus, poski poskea vasten liikkuminen sekä tietynlainen raivokkuus. Blondi palaa ja vaatii miestä itselleen. Cowboy ei osaa tehdä valintapäätöstään naisesta eikä siten myöskään maasta minne asettua, vaan panee kätensä kummankin naisen vyötärölle. Gringotango kertoo tarinaa naisen vartalon miehisestä hyväksikäytöstä (kolonialisoinnista) ja siirtomaiden naisistumisista. Intohimoisen tangon avulla parodioidaan siirtolaisuutta, joka tuohon aikaan levisi ympäri maailmaa. Eksoottisuus ja vasta teollistettu tanssi toimi tiiviissä yhteistyössä uuden tuotteen markkinoinnissa. Tämä tuote oli intohimo. Apokalypsi ("verhon nostaminen tai poistaminen") tarkoittaa varhaisen juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden terminologiassa salattujen asioiden ilmestystä, jonka Jumala on antanut valitsemalleen profeetalle; tavallisesti termiä käytetään kuvaamaan tällaisen ilmestyksen kirjoitettua muotoa. Apokalyptisellä kirjallisuudella eli ilmestyskirjallisuudella (Ilmestyskirja 6:2-8)on suuri merkitys juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä, koska tietyt uskon konseptit, kuten kuolleiden ylösnousemus, tuomiopäivä, taivas ja helvetti kuvataan parhaiten niissä. Apokálypsis-sana näyttää syntyneen kreikkaa puhuvien juutalaisten keskuudessa, joilta se on siirtynyt kristityille. Varsinkin keskiajalla niitä käytettiin aiheina taiteessa ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina - Ensimmäinen ratsastaja (Rutto) "Valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan." - Toinen ratsastaja (Sota) "Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka." - Kolmas ratsastaja (Nälänhätä) "Musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka." - Neljäs ratsastaja (Kuolema) "Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan." Joka tunnetaan myös maailmanlopun enteenä. 431 Tango vakioitiin Euroopassa Tango jakoi tanssiestradit 1910-luvulla sellaisten eksoottisten taidelajien kanssa kuin kuubalainen musiikki, espanjalainen flamenco, venäläinen ja havaijilainen tanssi sekä vähän myöhemmin pohjoisamerikkalainen jazz. Elettiin ensimmäisen maailmansodan aikaa, kartat piirrettiin uudestaan, maailma laajeni ja ihmiset halusivat liikettä. Sotilaat keskittyivät kaupunkeihin liikuttaen itseään eksoottisten rytmien tahdissa odottaen eteenpäin menoa ja sodan päätyttyä pääsyä eksoottisiin siirtomaihin. Ranskalla oli ylivertainen hegemonia eksoottisten tanssien tuottamisessa, mutta se ei suinkaan ollut vailla kilpailijoita. Esimerkiksi Ranska ja Englanti kilpailivat siitä, kuka saa päättää sosiaalitanssin koodista eli yksinkertaistettuna askelista. Tämä oli vain yksi pieni siru näiden maiden välisestä taloudellisesta, poliittisesta ja kulttuurisesta kilpailusta. Argentiinalaiset itse ymmärsivät erinomaisen hyvin tämän kilpailuasetelman ja tarkkaavaisesti seurasivat tätä 'kukkotappelua' aidon ja autenttisen tangon asennoista ja askelista. Englantilaiset tuottajat järjestivät tangotee tilaisuuksia, tanssiopettajat perustivat tanssikouluja ja muotisuunnittelijat loivat tangopukuja. Lontoossa ilmestyi useita tangokirjoja, joista eräs vuonna 1913 'Tango ja miten se tehdään' (Gladys Beattie Crozier). Kirjassa oli tanssiohjeita, vastauksia yleisimpiin tanssiin liittyviin huolenaiheisiin, käytös- ja pukeutumissuosituksia sekä hyödyllisiä vinkkejä tangotee tilaisuuksien järjestämisestä yksityistiloissa. Tilaisuuden emännän tuli kiinnittää huomiota valaistukseen, kukka-asetelmiin, sopiviin huonekaluihin, lattian liukkauteen ja mattojen poistamiseen sekä vieraitten lukumäärään ja kutsukorttien sanamuotoon. Pariisista ja Lontoosta tango suuntasi matkansa New Yorkiin ja siellä toistui sama tuttu tarina: skandaalit, tanssikoulut, tanssioppaat ja estradiversiot. USA:ssa tangon ottivat vastaan kaksi erityistä emäntää: ragtime ja elokuva. Jaossakin vaiheessa kilpailtaessa tangon hegemoniasta suurvaltojen katse kohdistui erikoisuuksien tuottamiseen ja markkinointiin ennen muuta toisiaan täydentäen kuin toisiaan väheksyen. Lontoo erikoistui sosiaalitangoon ja Pariisi estraditangoon. Pariisi, nautintojen ja ilon pääkaupunki, kehitti revyitä ja musiikkiesityksiä (Moulin Rouge, Folies Bèrgere, Olympia, Casino de Paris jne.). Jokainen soittaja ja tanssija halusi tehdä debyyttinsä näissä paikoissa. Mistinguett, kiistämättä ranskalaisten musiikkitalojen kuningatar 20 vuoden ajan, otti tangon osaksi Vals Challoupèe esitystään. Lontoo, musiikkitalojärjestelmän luoja, keskitti voimansa sosiaalitanssin tuotantoon. Englanti otti roolinsa maailman 'tanssiverstaana'. Se määritteli askeleet, kehitti uusia tansseja, laati tanssioppaita ja järjesti tanssikilpailuja, joissa meno pitkälti noudatti antiikin olympialaisten sääntöjä. Tango kovan kiistelyn jälkeen luokiteltiin moderniksi tanssiksi ja vastakkainen latinotanssikanta jäi toiseksi. USA osallistui innolla tanssin edistämiseen ja koulutusbisnekseen. Vernon ja Irene Castle kuuluisia tanssisalien ammattilaisia, jotka esittelivät uusia muotitansseja, ottivat tangon ohjelmistoonsa vierailtuaan Pariisissa vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa. He tekivät oman käsikirjansa, jossa esittivät myös oma uusia tanssejaan ja jotka filmattiin opetustarkoituksiin tanssikouluja varten. Nämä lyhytfilmit saivat USA:ssa erittäin suuren suosion. USA oli kuitenkin 'elokuvakangas' ja sen vuoksi varsinainen tanssi jäi elokuvan vuoksi taka-alalle. 430 Tango otti, tango antoi Yleisesti tunnetut muodin muutokset sekä aistillisuuden esiin tuominen tanssissa saivat mm. Béatrice Humbertin väittämään, että tango oli Ranskan uuden moraalin sytyke. Euroopassa 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana päinvastoin kuin eteläamerikkalaisessa ympäristössä hänen mukaansa tango edisti merkittävästi naisten vapautta ja tasa-arvoa. Tango avasi paikkoja, joissa nainen saattoi esittää aistillisuuttaan julkisesti. Tämä oli Euroopassa uutta eliitti- ja keskiluokkaisille naisille. Ei voi sanoa, että tämä 'naisten vapautumisliike' oli levinnyt ympäri maailmaa, paremminkin tangossa kyse oli sukupuoliroolien muutoksesta, ensimmäisestä seksuaalivallankumouksesta ja varsinainen vapautusliike keskittyi naisten äänioikeustaisteluun. Toiset näkevät, että tangosta oli pelkkää haittaa feministisille pyrkimyksille eikä mitään saavutusta voi lukea tangon ansioksi. Argentiinalaiselle naiselle tango ei tuonut mitään erityistä parannusta jokapäiväiseen elämään. Tango ja nainen elivät tavallaan yhteistä elämää ja tango liittyi naiseen ja mieheen rotu-, luokka- ja sukupuolihaasteiden kautta. Tango vaikutti eri maissa eri tavalla. Pariisissa niin kuin muuallakin maailmassa toiset naiset suhtautuivat tangoon opettelemalla kokonaan uusia taitoja tai romantisoimalla roistomaisia tarinoita, tanssimalla hiukan säädyttömämmin kuin toiset naiset sekä osallistumalla porvarillisia näkemyksiä edustavien kanssa moraaliseen väittelyyn luodakseen ja vahvistaakseen omaa identiteettiään. Tällä väittelyllä saattoi pikemminkin naisia erottava vaikutus eikä suinkaan naisnäkemystä yhdistä vaikutus. Koskaan ei ollut vain yhtä tangoa. Tango otti ja tango antoi epäoikeutetusti, ironisesti ja liikuttavasti poliittisesti sosiaalisen epätoivon kiehuvassa ja esteettisessä draamassa. Ei voida unohtaa sitäkään, että Euroopassa tango ja sota syntyivät samaan aikaan. 429 Tangomuoti Muotiteollisuus tuli innolla mukaan tangobisnekseen. Tangotuotteiden avulla naiset saivat uudet vartalot uuden moraalikäsityksen ohessa. Punainen ja oranssi eri sävyissään vakiintuivat tangon väreiksi, jotka saivat aikaan aistillisuuden syttymisen. Lukuisia muunnoksia tangococtail puvuista näki iltapäivän tangotee ja keskiyön tangosamppanja tapahtumissa. Nämä puvut oli uurrettu edestä auki, mikä helpotti tanssimista. Usein puvun yhteydessä käytettiin haaremihousuja (jupe-culotte). Toinen suosittu iltapuvun vaihtoehto oli hameen päälle tuleva vatsan peittävä 'ventre de couleur', eli topatut liivit. Tällä asulla oli kaksi tarkoitusta. Se esti tehokkaasti tanssipartnerin puolelta tulvan epäasiallisen lähentelyn eli sen kantaja välttyi pitkälti skandaaleilta. Toiseksi se korosti tangon taivutuksissa kantajan suloisuutta ja viehkeyttä. Tangoehostuksissa suosittiin itämaisuutta. Tangotyyliin kuului, että silmät rajattiin mustiksi ja huulet maalattiin tummanpunaisiksi. Tietenkään ei pidä unohtaa daamien itämaista pitkää savukeholkkia eikä lyhyttä ja sipsuttava tangokävelyn tyyliä, jota korostettiin jalokivin koristelluin nilkkarenkain. Hyvin varustetuista tangobutiikeista sai tietenkin ostaa naisten tangokenkiä. Tyypillistä niille oli nilkkojen ympäri ja yli kiertyvät remmit, jotka vielä nykyäänkin ovat tanssikengille tunnusomaisia. Jalkineet täydensivät tangoasua, koska puku oli yleensä niin lyhyt, että jalat varsinkin tanssiessa tulivat esiin hameen alta. Ehkä vallankumouksellisin innovatiivisuudessaan oli tangokorsetti. Hienojen naisten asuun kuului ehdottomasti tiukat korsetit, mitkä merkittävästi haittasivat sulavaa liikkumista. Tango toi uuden joustavan pään yli vedettävän korsettimallin. Vuosina 1913 ja 1914 liikkui vanhanmallisten kureliivien mainoksia, joissa tangokorsetteja vähäteltiin ja vanhan malliston etuja korostettiin: 'Monelta naiselta näkyy kaikenlaiset pallerot, kun ovat hylänneet korsettinsa ja rinnat aaltoilevat tanssin rytmissä löysän muotivaatetuksen alla'. Toiset mainokset, kuten 'sifonkeja ja tangoa', tervehtivät ilolla uusia lyhyitä, pään yli vedettäviä tangokorsetteja ja suosittelivat niitä varsinkin tanssijoille estämään naisten eri lihasten väsymystä. 428 Sosiaali- ja estraditango Yritykset tangon sivistämiseksi tai eurooppalaistamiseksi onnistuivat pääosin. Tunnettu satiirinen lahti Sem otsikolla 'Hullu' kirjoitti vuonna 1925: "On suoranainen ihme, kuinka ranskalaiset maltillisuuden sirolla ymmärryksellä ovat muuttaneet tangon ja tuoneet sen huipulle. Siitä on tullut kuin makea karamelli, säädyllinen ja suloinen, tuskin kosketeltavissa olevan ilmava ja kuin hyvällä maulla tehty uusi sävellys. Tanssijoiden tahdikkuus tulee hyvin esille tehden tästä alunperin villistä tanssista eleganttia flirttiä hienon ja säädyllisen jalkatyön avulla." Kaikki teoriat ja kurssit korostivat, että tanssittaessa tangoa asennot, liikkeet ja sopivat puheet olivat paljon tärkeämpiä kuin varsinaiset askeleet. Tällä tavalla tanssinopettajat häivyttivät tanssin varsinaiset vaikeudet pelätessään potentiaalisten oppilaittensa vastustusta. Sekä sosiaali- että estraditango stilisoitiin kauas alkuperäisestä argentiinalaisesta tangosta. Niistä tuli pakkomuokattuja tuotteita. Sosiaaliset tilat, joihin nämä tangot kehitettiin, olivat luonteeltaan hyvin suljettuja ja vain yläluokalle tarkoitettuja eivätkä tangot soveltuneet muihin tilaisuuksiin. Fantastinen ja eksoottinen estradityyli ei voinut olla samaa, mitä näki joka päivä tavallisissa tanssipaikoissa. Mutta kumpikin tyyli sai vaikutteita toinen toisiltaan. 427 Tangon 'sivistäminen' ja oppaat Argentiinasta tulleet tanssijat eivät yleensä kuuluneet tanssiyhdistyksiin tai liittoihin, kuten L'Académie des Professeurs de Danse de Paris, joka yleensä tuomitsi muut kuin sen kehittämät ja muokkaamat tanssit. Tämä instituutio antoi vuonna 1921 julkilausuman, jossa varoitettiin sivistymättömän musiikin ja tanssin aiheuttavan eroottisia fantasioita. Alkuperäinen tango mm. rappioittaa sivistyneitä käytöstapoja, yllyttää nuorisoa irrallisiin sukupuolisuhteisiin sekä aiheuttaa naisille rakkotulehduksia ja kuukautishäiriöitä. Tango houkuttelee nuorisoa paikkoihin, joissa saksalaiset myyvät kokaiinia, sekä lisäksi rohkaisee nuoria miehiä ryhtymään gigoloiksi. Pariisi oli epäilemättä maailman tangomanageri, joka muokkasi ja stilisoi sitä mielensä mukaan ja markkinoi sen muulle maailmalle heteroseksuaalisena kosiskeluna. Vahvasti vihjaileva, mutta lähinnä veltto tango oli pariisilainen tuote. Se oli suunnattu maksukykyiselle eliitille, joka sitä ennen ensimmäistä maailman lähes yksinomaan tanssi ja vasta sodan jälkeen se yleistyi muun kansan keskuudessa. Tavallinen sosiaalitango oli estraditangon kesytetty ja sivistetty versio. Kuitenkin siihen oli jätetty aavistuksen verran tangon tuhmia sivupiirteitä, koska tangossa piti säilyttää vaistonvaraisten primitiivisten intohimojen herättämisen tuomaa parantavaa vaikutusta eurooppalaiseen sivistyneistöön. Vaikka estradilla tangon piti herätellä primitiivisiä vaistoja, yleisille tanssipaikoille tarkoitettu tango kesytettiin ujoillekin porvarille sopiviin mittoihin. Tanssiopettajat yksinkertaistivat tangon otteet ja askeleet moraalisesti ja fyysisesti hyväksyttävään muottiin. L'Académie des Professeurs de Danse de Paris julisti itsensä korkeimmaksi auktoriteetiksi ja normitti tangon koreografiat ja lähinnä vain yhdistykseen kuuluvien opettajien kirjoittamat tangon käsikirjat levitessään ympäri maailmaa lopullisesti sinetöivät eurooppalaistetun tangon koreografiat, joita joillakin tanssieksperteillä oli 72 erilaista ja joillakin vain 8 - 12 liikesarjaa. Tanssioppaassaan vuodelta 1913 M. André de Fouquiéres toteaa muun muassa: ”Tango on kuuluisien eteläamerikkalaisten karjapaimenten, gauchojen tanssi. He olivat raavaita miehiä, joille hienostuneet salonkitavat olivat vieraita. Heille kosiskeluun kuului vartalokosketus, joka muistutti eräänlaista taistelua ja jota he itse sovelsivat tangossa. Näitä liikkeitä ei voi yleisten tapojen vastaisena sellaisenaan käyttää sosiaalitanssissa. Sen vuoksi alkuperäistä tangoa oli muokattava, jotta koreografiat ovat ranskalaisten tapojen ja hyvän maun mukaisia”. Fouquiéres nimeää kahdeksan perusaskelta: el paseo (promenadi), el medio corte ( demi depart), el corte (depart), la media luna (demi lune), el veteo [sic/virhe] (pas tourné), el crusado cortado ( croisé-coupé), el crusado por ocho ( croisé par huit). Lisäksi hänellä on kahdeksan muuta perusaskelta, joille hän ei ollut antanut erillisiä nimiä. Tälle mannermaisen tangon kuvioille jäivät sitten elämään nämä ja lisää keksityt espanjankieliset nimet. Niitä sitten tanssissa toisteltiin sellaisenaan tai niiden peilikuvina. 426 Tangon nousukiito, tangolähettiläät Tuohon aikaan Argentiinasta olisi saanut äänilevyillä aitoa tangomusiikkia vaikka kuinka paljon, mutta Euroopassa syntyi tangosta oma musiikkityylinsä, joka oli eksoottisen velttoa ja jossa vain osa rytmistä oli säilytetty alkuperäisestä. Argentiinalaisten tanssijoiden ja muusikoiden ei ollut helppo saada töitä Euroopasta, ja jos saivat heidän oli esitettävä näitä ranskalaistettuja versioita gauchon vaatteissa. Tämä on verrattavissa samaan kuin, jos charlestonin tanssija olisi pukeutunut näyttämöllä cowboyn tamineisiin. Argentiinalaisten tanssijoita (tangeroja) oli tullut Pariisiin, Lontooseen, New Yorkiinm Venetsiaan, Nitzaan, Madridiin ja Barcelonaan. Kun Buenos Airesissa alkoi syksy Pariisissa alkoi kevät ja se vuoksi argentiinalaisen eliitin määrä tuohon vuodenaikaan kasvoi Euroopassa. Tanssijat seurasivat homoeliitin perässä. Ensimmäinen maailmansota tiesi huonoja aikoja, jolloin tango ja yleensä tanssi oli kielletty Euroopassa, ja toinen tangeroaalto tapahtui vasta sodan päätyttyä. Varsinkin Pariisissa argentiinalaiset tulijat perustivat tanssikouluja, esiintyivät kabareissa ja musiikkitaloissa. Toiset heistä olivat kuuluisa Argentiinassa ja toiset olivat pelkkiä seikkailijoita. Alfredo Gobbi (säveltäjä, laulaja ja näyttelijä) ja Flora Rodriguéz (laulaja) matkustivat vuonna 1905 Philadephiaan äänittämään Victor Co:lle joitain heidän kappaleitaan. Angel Villoldo (mm. El Choclon säveltäjä, soittaja, laulaja ja näyttelijä) lähti vuonna 1907 heidän mukaan äänitysmatkalle Pariisiin. Matka venyi seitsemän vuoden mittaiseksi, jona aikana he vierailivat monissa Euroopan suurkaupungeissa ja sen ohessa äänittivät ranskalaiselle Pathé -yhtiölle. Enrique Saborido (säveltäjä ja laulaja) perusti tanssikoulun sekä Pariisiin että Lontooseen, mutta ensimmäinen maailmansota katkaisi liiketoiminnan. Casimiro Aín ja hänen vaimonsa esiintyivät vuonna 1913 argentiinalaisen tanssiryhmän kanssa Pariisissa, biaritzissa ja New Yorkissa. Vuonna 1914 Aín muutti kolmeksi vuodeksi USA:an ja perusti sinne oman tanssikoulun. Sodan jälkeen vuonna 1920 hän palasi kuitenkin takaisin Pariisiin ja yhdessä saksalaisen tanssijattaren Edith Peggyn kanssa esiintyivät mm. Skandinaviassa, Neuvostoliitossa ja Turkissa. Bernabé Simarra tuli vuonna 1911 Pariisiin, missä hän yhdessä kuubalaisen tanssijattaren Ideal Glorian kanssa voitti tangon ammattilaiskilpailut, jonka Fémina oli järjestänyt Folie Magie -teatterissa. Hän opetti tangoa mm. M. Camille de Rhynalsin tanssikoulussa toimi jonkin aikaa tangoesitysten tuottajana hotelli Excelsiorissa Venetsiassa ja lopuksi muutti Barcelonaan, perusti sinne tanssikoulu ja keskittyi opettamaan tangoa yläluokalle. Mariano Podestá, Juan Pasquariello Lastra, Francisco ja Carlos Herrera kuuluivat niihin, jotka olivat päättäneet ottaa kaiken hyödyn meneillään olevasta tangobuumista matkustaessaan Pariisiin vuonna 1913. Herrera palasi kuitenkin takaisin Argentiinaan jo samana vuonna ja antoi Buenos Airesissa ilmestyvälle päivälehti Criticalle haastattelun, jonka mukaan Pariisi on ylikyllästetty tangolla. Siellä on niin paljon ylitarjontaa tangon opettajista ja esiintyjistä, ettei toiminta ole enää kannattavaa. Siellä on pelkästään yli sata argentiinalaista ammatikseen tangosta elantoaan yrittävää ja suurin osa asuu Montmartren syrjäkujilla halvoissa asunnoissa. Jopa sellainen kuuluisuus kuin Francisci Ducasse päätti vuoden ja kahden kuukauden jälkeen ottaa suunnan takaisin Buenos Airesiin. Ehkä kautta aikojen kuuluisin miestanssija José Ovidio Bianquet ('El Cachafaz', hunsvotti) käväisi USA:ssa vuonna 1911 ja palattuaan Buenos Airesiin perusti sinne erittäin hyvin menestyneen tanssikoulun. Sodan jälkeen vuonna 1919 hän matkusti Pariisiin työskennellen El Garron -kabareessa. Tavallaan häntä voidaan pitää ensimmäisen tangoaallon viimeisenä tangerona. Argentiinalaiset miestanssijat tulivat Eurooppaan yleensä yksin ilman naispartneria. Esitysten tuottajat ja erilaiset tanssikerhot kannustivat heitä vain esittämään taitojaan eikä niinkään harrastamaan liiketoimintaa tangon ympärillä. Esitysten tuottajat tekivät jo varhaisessa vaiheessa selvän eron argentiinalaisten huipputanssijoiden ja eurooppalaisten artistien välillä välttääkseen alalla epätervettä kilapilua ja pitääkseen kysynnän mahdollisimman suurena. 425 Tangon puolestapuhujat Taideakatemian johtaja, runoilija Jean Richepin valitsi tangon vuoden taidetapaukseksi seuraavin perustein: ”Meille on kerrottu, että tämä tanssi syntyi Argentiinan alamaailmassa ja että hienot naiset ja herrat eivät sitä siellä harrasta. Tämä varmaan on totta, mutta onko olemassa yhtään tanssia, joka ei olisi lähtöisin tavallisen kansan keskuudesta. On väitetty, että tango olisi rivo tanssi ja että siinä on säädyttömiä asentoja. . . Tango on kaunis tai rivo tanssi sen mukaan kuka ja miten sitä tanssii. En tuo tangoa pelkästään tähän yhteen tilaisuuteen, vaan olen myös kirjoittanut vaimoni kanssa näytelmän, jossa tangolla on merkittävä osa.” Saadakseen enemmän vakuuttavuutta tangon puolustukselleen akateemikko lisäsi mielenkiintoisen 'taiteellisen' tulkintahaaran. Hän kytki tangon alkuperään muinaisiin helleenisiin tansseihin. Richepinin menettelyä käyttivät hyväkseen sitten myöhemmin lukuisat muut intohimoiset tangoojat. Tiedon puutetta täydennettiin mielikuvituksella ja tangon halveksijoiden tangotulkinta 'todisteltiin' vääräksi. Puolustajat yrittivät pitää tulkintapuolen mahdollisimman vaatimattomana ja korostivat näinä ahdistuksen aikoina nuorten tarvetta nuorten tarvetta myös iloita ja nauttia elämästä. Merkittävin tangon puolustaja lienee ollut Pierre Handrey, joka esitti käsityksiään kirjoituksessaan ”Lääketiede ja tango” (1913). Hän vaati, että lääketieteellisen tiedekunnan tuli suositella tangoa terveydellisistä syistä iskulauseina 'Nuoret tanssikaa tangoa' ja 'Rotumme kehitys ja edistys tulee olemaan tangon varassa'. Sellaiset ovelat tanssinopettajat kuin M. André de Fouquiéres kannustivat pariisilaisia tanssimaan tangoa korostamalla sen parantavia ja kasvattavia vaikutuksia seuraavaan tapaan: ” Tango on herkkä ja aistillinen tanssi. Se syntyi slummeissa ja puhdistettiin salongeissa. Tango on surullinen, hyväilevä ja herätteitä antava. Se opastaa meidät musiikkipsykologiaan. Argentiinalaiseen tangoon voi itse keksiä lukemattomia koreografioita. Elämme hektisiä ja rauhattomia aikoja . . Tango tuo henkistä apua ja mukavuutta. Se herättää hienotunteisesti jälleen henkiin primitiiviset vaistomme. Tango palauttaa mieliimme nuoruuden muistot.” Skandaali ja hurmio ruokkivat toinen toistaan. Musiikkitalojen ja kabareiden omistajat, tanssiopettajat ja muotisuunnittelijat yhdistivät ponnistelunsa saadakseen tangon näyttämään enemmän skandaalilta, enemmän sivistyneeltä ja enemmän muotivaatteita edellyttävältä. Se tango, jota Richepinin ja muut puolustivat, oli ammattilaisten keksimä ja tarkoitettu yläluokan käyttöön muotisalongeissa. Varsinkin nuorista keskiluokkaisista naisista huolissaan olevilla halveksijoilla oli mielessään kuva tangon aiheuttamasta skandaalista, jonka olivat luoneet loistavat ranskalaiset revyytaiteilijat. Puolustajilla ja vastustajilla oli mielessään kokonaan toisistaan poikkeavat mielikuvat tangon koreografioista, jotka olivat aiempien vuosien aikana muovautuneet ja vakiintuneet eurooppalaisille näyttämöille ja tanssipaikoille. Alkuperäinen argentiinalainen koreografia oli stilisoitu lumoavaksi, lähes balettimaiseksi. Tanssijoiden kädet työntyivät kauas, vartalot kiertyivät epäluonnollisiksi torsoiksi, samoin niska ja jalat. Karskit apassitanssin liikkeet kuten syvät taivutukset ja hurjat pyörimiset oli korvattu marssimaisella kävelyllä. Yleisesti voi sanoa tangotyyliin tanssimisen tarkoittaneen ilmavan eleganssin ja maanläheisen rähinöinnin yhdistämistä, jolloin lopputuloksena oli aistillisuuden ja intohimon vaikutelma. Argentiinalaisessa tangossa havaittuja jännitteitä ja vastakohtia tulkittiin tahallisesti tai tahattomasti väärin, jolloin laadun suhteen lopputulemana oli irvokas sekasotku. Kiiltokuvamaisia koreografioita kehiteltiin tyyleille, joissa roistomaisuus, kamppailu ja espanjalaisuus korostuivat tulenpalavan intohimon rinnalla. Vaatteet ja eleet olivat vähintään yhtä tärkeitä kuin liikkuminen tangotyylillä. Siten vanhan mantereen tango oli sekä viritetty lumoavaksi estraditangoksi että kesytetty tanssipaikoille kävelytangoksi. 424 Seksin vaarat Seksi on hengenvaarallista ja orgasmi vähintään tappaa Ranskan kolmannen tasavallan presidentti Félix Faure kuoli aivoveenvuotoon virkahuoneessaan 16.2.1899 harrastaessaan seksiä 30-vuortaan rakkauden ammattilaisen kanssa. Altavastaaja säikähti siinä määrin, että työväline kramppasi ja kuollut presidentti oli irrotettava kirurgisesti. Britannian pääministeri Sir Palmerston sai sydänkohtauksen vuonna 1865 biljardipöydällä harrastaessaan avioliiton ulkopuolista seksiä. 20.5.1974 Jean Daniélou (teologi, historioitsija, kardinaali ja Ranskan akatemian jäsen, paavillisen moraaliohjeen kirjoittaja) vieraili showtanssija Mimi Stantoninin kotona, jossa myös rakkaustoiminta kukoisti. Epävirallisen tulkinnan mukaan kardinaalin tappoi mustasukkainen aviomies, jonka vaimo oli lisätienistissä ja aviomies ryntäsi paikalle. Toinen versio kuitenkin väittää, että hänen pyhyytensä on homo. 423 Tangon vastustus Tangon halveksijat todistelivat näkemystään eksoottisten vaarojen analogialla. ”Tango ei ole tanssia ja siksi se on kiellettävä epäsiveellisyytensä vuoksi. On mahdotonta kuvailla tarkkaan, miten tangoa Pariisissa itse asiassa esitettiin. Voisi ehkä sanoa, että tango muistutti miehen ja naisen yhteistä vatsatanssia, missä irstailua korostettiin vääntelehtimistä liioitellen. Katsoja saattoi kuvitella seuraavansa jotain oopiumhumalassa olevaa muhamettilaista tanssiparia.” (Max Rivera) Vastustajien mielestä tangolla oli paholaiseen ja huumeisiin verrattava vaikutus yksinkertaisiin ihmisiin, jotka joutuivat sen pauloihin. Kuitenkin tanssipari ottaessaan ensimmäiset kuusi askelta sekä mies että nainen sillä hetkellä ajattelevat pelkästään, miten tangoa tulisi tanssia. Tämän jälkeen oppimiskehitys menee pikku hiljaa siihen suuntaan, miten raajojen liikkeet tulisivat refleksin omaisiksi. Pariisissa tangon vastustus alkoi nostaa merkittävästi päätään vuoden 1913 tietämissä. Toinen toistaan arvovaltaisemmat henkilöt kirjoittelivat laajalevikkisissä lehdissä tuomitsevia kirjoituksia. Pariisin arkkipiispa tuomitsi tangon ja vetosi paaviin, jotta tämä julistaisi tangon kirkonkiroukseen. Monet korkeat auktoriteetit olivat samoilla linjoilla. Baijerin viimeinen kuningas Ludvig III lähetti armeijalleen henkilökohtaisen kirjeen: ”Tango on järjetön tanssi ja kaiken lisäksi se ei sovi niille, jotka kantavat univormua." Englannissa monet aristokraatit vastustivat tangoa, mutta Pariisissa se kuitenkin valittiin vuoden taidekohteeksi. 422 Tanssiraportti 1914 Vuoden 1910 tienoilla siirtomaaimperialistit olivat yhteiskuntaluokka, jonka asemaa ei mikään mahti maailmassa pystynyt horjuttamaan tai edes uhkaamaan. He olivat asemastaan niin varmoja, ettei heidän tarvinnut olla huolissaan alaluokan harrastamasta ilonpidoista olkootpa ne kuinka säädyttömiä tahansa. Robert Gunninghame Graham vuonna 1914 julkaisi kuvauksen synnillisistä eliittijuhlista, missä tangolla oli keskeinen osa. Hän aloittaa kertomalla arvon pariisittarien saapumisella hotelliin: ”Ladyt astuivat keimaillen ulos autoistaan siten, että hameen halkiosta vilahti sääri kuultavien sukkien läpi tavoittaen varmasti kaikkien katseet. He tiesivät jokaisen miehen kiihtyvän sellaisesta näkymästä tuoden myös iloa vilauttajalle, joka pääsi hämmentämään miesten tunteita. Näin he toivat samalla esiin sen, että olivat tasa-arvoisia miesten kanssa. Hotellissa ilmapiirin täytti hajuveden, hien ja viskin tuoksu. Lesbot olivat omana ryhmänään luoden merkityksellisiä katseitaan ja heidän poskiensa väri korostui heidän katseensa osuessa toiseen salaisen kultin papittareen. Yleisen keskustelun aiheena teetarjoilun aikana oli raha ja vain raha. Teen jälkeen arvovaltainen juhlayleisö siirtyi orkesterisaliin. Miehet lähestyivät naisia tyrannimaisin elkeiden, supattivat heidän korvaansa anekdoottejaan ja naiset kikattivat kohteliaasti.” Argentiinalainen tango oli muotia. Naisista se oli hurmaavaa, miehistä tanssi mikä tanssi. Nuori mies öljytty tukka tiukasti taakse kammattuna ja partaveitsenterävät prässit housuissaan johdatti parketille nuoren naisen, joka oli pukeutunut poven yli uurrettuun tukkaan hameeseen ja alkoi tanssiesitys. Graham jatkaa: ” He olivat niin lähellä toisiaan, että miehen jalka katosi naisen tiukan hameen alle ja mies piti naista suljetussa otteessaan pyörittäessään naista ja taivuttaessaan häntä aina lattiaan asti. Musiikki metelöi taustalla ja loppuhuipennuksena nainen heittäytyi miehen käsivarsille ja mies laki tämän varovasti lattialle, minkä jälkeen pari kumarsi ja poistui.” Graham jatkaa pilkallista tarkasteluaan Euroopan synnillisestä menosta sekä samalla korostaa tietämystään argentiinalaisesta tangosta. Hän irvailee pariisilaisia lainaten seuraavanlaisia kommentteja: ”Viehättävää!” ”Hienoa!” ”Loistavaa”! ”Kuinka espanjalaista!” ”Niin vapaata sovinnollisuudesta!” ”Siinä yhdistyvät kaikki liikkeet, jotka antiikin maljakoihin on piirretty sekä unkarilaisten mustalaisten viehkeys!” Yleisöllä ei ollut pienintäkään tietoa sata vuotta sitten itsenäistyneestä Argentiinasta tai sen politiikasta. He kuvittelivat Buenos Airesin olevan espanjalaisen kaupungin. Heille koko maailma oli yhtä kuin Pariisi, Lontoo ja New York. Syvä rappio paistui kiistämättä koko tangotee tilaisuuden yleisöstä (vrt. 'kello viiden tee'). Se ympäristö, jossa tangoa esitettiin teki tangosta eksoottisen rappiotanssin. Yleisö oli täynnä upporikasta elostelijaa ensimmäisen luokan rakkauden ammattilaisia. Heteroseksuaalit käyttäytyivät brutaalisti ja samaa sukupuolta olevat esittivät tarkoituksensa häpeämättömästi. Naiset toivat julki halunsa samalla vimmalla, millä ne vaativat naisille yleistä äänioikeutta. Kun tangoa esitetään tällaisessa hirviöluolassa, on selvää, että itse tango ymmärrettiin rappiotanssiksi ja tällainen ympäristö teki siitä maailmanlaajuisen skandaalin. 421 Tango - maailmanlaajuisena skandaalina ja hurmiona Skandaalin ja hurmion välillä kulkee vain seitinohut viiva. Eksoottisuus, tanssi ja naisen vartalo muodostava yhdessä räjähdysherkän miinan ja ansan. Tavallisesti synti liitetään moraalittomaan tapahtumaan tai toimintaan. Mikä tekee jostakin asiasta eroottisen on oma messunsa. Ärsyttävät ja hurmaavat jännitteet saavat helposti eroottisen sävyn. Usein on kyseessä erilaisten ja erisuuntaisten voimien keskinäisestä kilvoittelusta. Tango on tyyppiesimerkki tällaisesta taistelusta, johon liittyy vahva eroottinen lataus. Rio de la Platan alueella molemmat reaktiot, ärsyyntyminen ja hurmaantuminen, olivat enempi huhujen asteella, kunnes Euroopassa alkoivat varsinaiset kiistelyt. Vanhalla mantereella tangon ongelmaksi luettiin ennen muuta eroottisuus. Se oli kuuma peruna vielä siihen aikaan. Siten ärtyminen ja hurmio alistettiin maailmanlaajuisessa intohimotaloudessa siirtomaavallan alle. Jos imperialismin ja eksoottisuuden keskinäinen peli jätetään huomioimatta, niin palapeliä tangon hyväksymisestä eri yhteiskuntaluokissa ei saada koskaan kokoon. Eräät tangotutkija ovat sitä mieltä, että sekä Pariisin eliitti että muun Euroopan aristokraatit hyväksyivät tangon muita sosiaaliluokkia jouhevammin. Tunnetun poikkeuksen tästä tekee Argentiinan eliitti. Eksoottisuus oli avainasemassa. Porvarillisen imperialismin kannalta sekä ylä- että alaluokkaista alkuperää oleva eksoottisuus säilyi eksoottisena, se oli helppo sulattaa maailmanlaajuiseen kolonialistiseen hierarkiaan luokkansa mukaisesti. Imperialistinen eksotismi salli ulkopuolisen tai kolonialistisen arvostelukyvyttömän erottelun. Esimerkkinä olkoon upporikkaan argentiinalaisen Lucio V. Mansillan vierailu Pariisiin 1850-luvulla. Markiisi de la Grange järjesti hänen kunniakseen loisteliaat juhlat esitelläkseen hänet syntyperäisenä amerikkalaisena (eli siis 'intiaanina') Pariisin seurapiirille. Paikalla olevat arvon ladyt kuiskivat puoliääneen: ”Hän näyttää varmaan hienolta sulkapukeissaan”. Vastaavanlaisia huomautuksia saivat kuulla erilaisissa aristokraattien yksityistilaisuuksissa Intian maharadjat, Unkarin prinsessat, Venäjän herttuat tai Syyrian upporikkaat keskustellessaan ensimmäisen luokan kokottien kanssa pikkutunneilla. Vaikka Pariisin aristokraatit nauttivat eksoottista tansseista, niin eksoottisten aristokraattien läsnä ollessa innostus niihin oli hyvin matalalla eli huvittelulla näyttää olleen monta tasoa ja ehkä sitten arasteltiin oman tietämättömyyden paljastumista. 420 Tangon eksoottisuus oli avain Tangossa kiteytyi eksoottisuus, uudenlainen eroottisuus sekä synnillisyys, joka rikkoi kaikki silloiset sosiaalirakenteiden muurit. Siinä eroottisuus oli kontrolloitua ja kuitenkin säädyttömyyteen vivahtavaa. Tango ei synnyttänyt vaistonvaraista aistillisuutta kuten primitiivitanssit ja mellastavat maalaistanssit eikä avointa säädyttömyyttä ja kyynisyyttä tai uhmaavaa aggressiivisuutta yläluokkaa kohtaan kuten marginaalien kaupunkilaistanssit. Tango ei myöskään kohdistunut pelkästään naisen vartaloon kuten monet muut eroottiset tanssit. Tangon seksuaalisuus keskittyi viettelyyn. Kohtalokas mies ja kohtalokas nainen lähietäisyydestään huolimatta pitivät kumpikin eroottisen kiihkonsa kontrollissaan. Mittailen toinen toistensa eroottista voimaa. Tangon koreografia muistuttaa shakin peluuta. Tanssija siirtelee jalallaan näkymättömiä palasia. Heidän veto- ja poistovoimansa venyvät ja kestävät loputtomasti jännitystä. Kaikki tämä näyttää tapahtuvan miehen kontrollissa. Vasta löydettyä naisen eroottisuutta ei pysty kesyttämään nykymiehen porvarillisin keinoin. Vain villiä intohimoa pursuva latinomies, yhtä kesyttämätön kuin nainenkin, pystyy kääntämään heteroseksuaalisen erotiikan oikealle kurssilleen takaisin. Tangopari ei edusta tarkalleen mitään tiettyä rotua tai luokkaa. Toisinaan kohtalokas mies muistuttaa keikaria ja toisinaan hän käyttäytyy kuin sutenööriroisto. Kohtalokkaan naisen tulee vuoroin vietellä vuorin torjua partnerinsa, ja naiselle tuottaa vaikeuksia onko hän taitava prostituoitu vaiko aistillinen hieno lady. Tango oli uusi, vasta kehitetty, eksoottinen ja eroottinen. Tango oli porvarillisen kolonialistin toiveiden peili ja tämä toive toteutettiin intohimona. Tango ymmärsi alistavan kolonialistin toiveita. Tango saattoi pukeutua sivistyksen kunniamerkein hännystakkiin ja satiiniin. Se saattoi pukeutua gauchon asuun ja ottaa käteensä vapaan pampaksen ruoskan. Tango oli sekasikiö, uusi eksoottinen ilmiö, joka omaksui alistajan tavat ja sisällytti siihen niin sisäisen kuin ulkoisen intohimon. Tango raivasi itselleen tiensä muiden 'värillisten' tanssien (dances brunnes) seassa ja kustannuksella. Tällaisia olivat mm. afroamerikkalainen cake-walk, brasilialainen maxixe sekä apache. Cake-walkin ja maxixen juuret ovat syvällä afrikkalaisessa neekeriorjuudessa. Tosin joskus noita 'juuria' keksittiin lisää, jotta tanssi olisi kuulostanut eksoottisemmalta. Apache oli Pariisiin pesiytyneen Marseillen prostituutiomafian piirissä kehitetty tanssi, joka otti tälle tanssille peitenimen Pohjois-Amerikan apassi-intiaanien mukaan. Tätä intiaanitanssin vahvasti liioiteltua muunnosta ja mukailua sitten esitettiin kabareissa. Siinä ryysyihin puettu prostituoitu taisteli henkensä kaupalla väkivaltaisen sutenöörinsä kanssa. Ennen kuin sutenööri ehtii pistää tytön kuoliaaksi veitsellään väliverho laskeutuu ja esitys loppuu. Tanssissa nähdään mm. hurjan näköisiä voltteja. Tangon voittokulun selityksistä kirjoitti vuonna 1914 J. M. Salaverría Caras y Caretas -lehdessä: ”Pariisin ja Lontoon yleisölle tango ei ole muuta kuin epämääräisesti synnillinen ja eksoottinen tanssi ja he tanssivat tangoa sen turmeltuneiden ja aistillisten elementtien vuoksi ja koska se on hieman barbaarista.” Ennen ensimmäistä maailmansotaa massatuotanto ja -kulutus ahdisti sen ajan sukupolvea tukahduttamalla yksilöllisyyden. Tango sopi tälle näyttämölle hyvin siksi, että tangon intiimillä syleilyllä oli parantava vaikutus. Tangossa kohtasivat eurooppalainen ja uuden maailman kulttuurit, Amerikka näyttäytyi toivon luvattuna maana. Tango oli lupaava, eksoottinen tanssi 'venyen' joka suuntaan ja torjuen epäoikeudenmukaisen eurooppalaisen yhteiskunnan epäsosiaalisuutta. Esitysten järjestäjät, tanssin opettajat, muotisuunnittelijat jne. tarttuivat tilaisuuteen ja tango voittokulku oli taattu. 419 Tango maailman huvittelun pääkaupungissa Tango tuli Pariisiin 1900-luvun alussa yhdessä argentiinalaisten 'pihviparoonien' ja seikkailevien tangomuusikoiden sekä -tanssijoiden kanssa. Belle époque ('kaunis aika', noin 1890–1914) teki Pariisista huvittelun ja synnin maailmankeskuksen, jossa myös tangoa esitettiin eliittipiireille kabareissa, musiikkitaloissa ja salongeissa. Sieltä tango levisi nopeasti ympäri Eurooppaa. Kansainvälisen meriliikenteen keskus, Marseille oli toinen tärkeä tangon sisääntulosatama. Maailmaa kiertelevät merimiehet ja valkoisen orjakaupan välittäjät eli kansainväliset sutenöörit olivat toinen tärkeä kanava tangolle. Siten tangon reitteinä Pariisiin oli yhteiskunnan sekä ylä- että alaluokat. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi tango synnytti niin paljon erilaisia mielipiteitä belle époquen aikana. Tangon tulosta Pariisiin ei ole olemassa tarkkaa päivämäärää, mielipiteitä ja tarinoita senkin edestä. Eurooppaan suuntautuvalla Argentiinan laivastovierailulla fregatti Sacramientolla vuonna 1906 merikadetit jakoivat La Morocha ja El Choclo tangojen nuotteja. Tangosäveltäjät ja -esittäjät Angel Villoldo, Alfred Gobbi ja Flora Rodríguez tulivat Pariisin vuonna 1907 ja työskentelivät siellä yli seitsemän vuotta. Heidän esimerkkiään noudattivat lukuisat argentiinalaiset muusikot, tanssijat ja laulajat, jotka levittäytyivät ympäri Eurooppaa. Ensimmäisen maailmansodan sivuvaikutuksena tanssikielto keskeytti tangon leviämisen, mutta heti sodan jälkeen riehakas elämäntyyli palautui ja todellinen tangobuumi räjähti käyntiin. On hyvä tässä sivussa muistaa, että Buenos Aires oli eurooppalaisten prostituoitujen pääasiakas, koska siellä ilotalojen valkoisista työntekijöistä oli huutava pula ja Europassa työttömyys oli varsin yleistä. Tango sekä hurmasi että aiheutti ärtymystä ja skandaaleja, mutta mielipiteet eivät menneet yhteiskunnan luokkarajojen mukaan. Tangoa vastustivat jyrkästi kirkon lisäksi porvarilliset moralistit sekä ne pariisilaiset, jotka eivät halunneet eksoottista väriä kulttuurinsa. Pariisin alaluokka unohtaen tangon rappiokulttuuriset alkujuuret vastusti tangoa lähinnä sillä perusteella, että sitä esitettiin aristokraateille ja porvareille eksoottisena huvina. Eliitti ei pannut tästä pahakseen, koska se ei nähnyt tangon leviämisestä alempiin luokkiin mitään hyvää. Osa viestistä saattoi olla osoitettu koko eurooppalaiselle työväenluokalle, etteivät he sittenkään olleet niin ehdottoman tarpeellisia, koska siirtomaissa odotettiin innolla yhteistoiminnan laajentumista vanhan mantereen kanssa. Oli syy mikä tahansa eikä se varmaan ole yksinkertainen, niin tango, tuo rotujen ja yhteiskuntaluokkien sekasikiö, hyväksymisen ja torjunnan osalta sekavia tunteita molemmissa pariisilaisen yhteiskuntarakenteen ääripäässä. Tämä viittaisi siihen, että tango levittäytyi eurooppalaisiin yhteiskuntiin monessa tasossa ja monin muodoin. Eksoottisena uutuutena tango toi tulleessaan monimutkaisia yhteiskunnallisia luokkajännitteitä. Se oli peräisin entisestä siirtomaasta ja sopi tietyllä tavalla porvarilliseen maailmanjärjestykseen, varsinkin kun Euroopassa kaikki ristiriitaiset suuntaukset hiottiin tangosta pois vedoten sen liialliseen eroottisuuteen. Tango oli alunperin köyhä urbaani, jossa oli jälkiä maaseudusta, valkoinen, jossa oli väriläiskiä, kolonialisoitu, jossa oli jälkiä barbaarisuudesta ja joka kehitysprosessin aikana saatiin sivistettyä. Tango sopi oivallisesti kapitalisteille malliksi eksoottisuudesta. 418 Tanssin luonne muuttuu Edellä mainitut Plumetten päiväkirjaotteet valaisevat melko hyvin, kohtalokkaan naisen (femme fatale) kokemukset muuttuivat 1900-luvulle tultaessa. Suurin muutos koskee sääriä, jotka edellisellä vuosisadalla olivat femme fatalen erogeenisintä aluetta. Vaikka plumette oli miesten halujen kohteena, pystyi hän can-can tanssillaan ohjailemaan näitä haluja. Hän paljasti ja peitti alushameillaan ja röyhelöillään sääriään ehkä lapsellisesti, ehkä ehkä lennokkaasti mutta kuitenkin oman harkintansa mukaan kujeillen. Vähitellen hän väsyi olemaan vallankumouksen symboli ja havahtuu huomaamaan, ettei hänen tanssinsa enää puhutellut yleisöä. Tämä boheemien homopariisi oli antiporvarillististen ja antikapitalististen filosofien temmellyspaikka, missä nämä ilmaisivat itseään epäsovinnaisella pukeutumisellaan, epäsäännöllisillä työskentelytavoillaan ja yöelämään keskittymällä. Tämä homoyhteisöllisyys oli uusi maskuliinisuuden malli. Naiset, kuten can-can tanssijat, oli alistettu boheemitaiteilijoiden inspiraatioiden tuottamiseen. Boheemi mies kieltäytyi ajattelemasta porvarillisesti naisesta ja tämän käyttäytymisestä. Suosiossa oleva ajatusmalli oli, että työväenluokan naisen 'vapautta' oli saada työskennellä kodin ulkopuolella ja nauttia avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista sekä oikeus liittyä vapaisiin yhdistyksiin. Kun puhuttiin feministisistä muusista (huorat, tanssijat ja pesijättäret) niin tarkoitettiin näitä pikku rakastajattaria. Tango-Blumette oli aivan maahan lyöty femme fatale. Askeleet vain liukuivat pitkin lattiaa ja vartalo oli kiedottu tiukkaan hameeseen. Hän ei pysty enää kontrolloimaan sääriensä vilauttamista tai peittämistä. Kädet ovat koko ajan touhussa samalla kun pitää tiukasti tarrautua partneriin. Hänen jalkansa pitkän ja uurretun hameen alla kolistelevat kohtalokkaalle miehelle kuuluvia jalkoja, joilla tämä ohjaa ja ansoitta daaminsa jalkoja. Lavalla tämä mies pitää häntä tiukassa otteessa eikä ole tietoakaan lapsenomaisesta leikistä. Hänen jalkatyönsä on lähinnä uhkaavaa. Tämä on täysin erilaista eroottista peliä. Se on viettelyä. Kohtalokas mies, puoliksi keikari, puoliksi roisto, tietää miten leikkiä daamin eroottisuudella. Plumetten päiväkirjan viimeisessä osassa langennut femme fatale joutuu kasvokkain sodan kanssa ja sen kohtalokkaan miehet vaativat osansa avoimen väkivaltaisesti. Tämä rituaalinen virilisyys työntää kohtalokkaan naisen näyttämön taakse, missä Plumette auttaa tyttöjä pukeutumaan sota-aikana kiellettyihin tanssiesityksiin ja tansseihin. 'Tytöt' eivät ole enää tyyppiä femme fatale, heidän paljaat säärensä ovat tarjolla katseille. Naisen tenhovoima on minimoitu ja trivialisoutu asettamalla se avoimesti näytille. Taisteltaessa sodan jaloissa elämästä ja kuolemasta viettelystäkin on tullut banaalia taistelua ja uhkailua. 417 Tanssijatar Plumetten päiväkirjasta (can-canista tangoon) Elokuu 1897: " Heräsin tänä aamuna tietoisena siitä, että illalla potkaisen korkeammalle kuin koskaan ennen. Jokainen mies tulee pidättelemään henkeään ja Pariisissa jokainen sydän sykkii potkujeni tahtiin. Esitykseni ruokkii ilottelun kapinaa. Hameenhelmani liukuvat ylös ja alas lähes kuristaen katsojat. Jokainen haluaa kokea, miltä vapaus maistuu." Maaliskuu 1898: "Nyrjäytin nilkkani ja revin alushameeni. Tuo juoppo taidemaalari tekee minut sairaaksi, tulee joka ilta tuijottamaan ja möykkäämään. . Tuo mylvivä pummijoukko tekee minut kuuroksi. Toivon, että voisin lopettaa tämän vallankumouksellisen tanssijan 'roolin'. Siipiäni särkee." Heinäkuu 1911: "Tänään ei kukaan näyttänyt ruokottomia eleitä eikä huudellut rivouksia. Ehkä ikäni tekee tehtävänsä tai ehkä yleisö aavisti, etten välittäisi heidän temppuilustaan. En edes ajatellut tai katsellut yleisöä, olin ihastunut partnerini viennistä. Sieluni vaatii rauhoittamaan askeleitani,vaikka yleisö toisin vaatii. Plumette, takana ovat vapauden potkut ja provokatiiviset röyhelöt. Vartaloni on nyt kiedottu tiukkaan satiiniin ja menoani rajoittavat miehen likaiset käpälät ja lakattu lattia. Jokainen, minä mukaan lukien, helpottuu, kun esitän palan can-cania. Kaikki tämä johtuu varmaan musiikista.. Partneri sanoi, että musiikki on hyvä business. Tango viehättää parhaita asiakkaitamme sekä niitä, joilla on varaa litkiä shampanjaa yöt läpeensä. Jostakin kumman syystä olin verhoutunut kokonaan mustaan, samoin olivat himoni, toiveeni ja herkkyyteni, kaikki oli mustaa. Jalkani ovat asettuneet tiukasti maan pinnalle ja joutuneet partnerini jalka-ansaan. Ne ovat voimansa säilyttäen menettäneet lennokkuutensa, ei enää mitään vilautuksia tai salaamisia. Pysähdykseni näyttää ruokkivan hiljaisuutta, intohimon odotusta. Pöyhistelevä Plumette on nyt yön kahleet vyötäisillään. Säädyttömästi seuraten miestä yleisön edessä. Hänen läsnäolonsa näyttämöllä tekee oloni tukalaksi. Hän vie minua. Hänen askeleensa estävät omat vapaat ja yllättävät potkuni. Miten voin hyväksyä tällaista? Se johtuu varmaan synkästä musiikista, joka lupaa vain katkeruutta ja ruokkii antautumista." Lokakuu 1915 (sota-aika): "He tulivat illalla klubille. Koko sakki, univormut repsottaen ja juopuneet viikset törröttäen kallellaan olevan koppalakin alta. He halusivat uskoa, että veren ryöhyäminen oli vain pahaa unta ja että vain tämä näytelmä oli todellisuutta. Totuus on päinvastainen, maailman vapisee laajentumishuutojen pauhussa. Levottomuus on vallannut kaikki. Joukko haluaa liikkua eksoottisen musiikin tahdissa, he ovat valmiita ottamaan käskyn vallata vieraita maita. Tänä iltana hameet ovat lyhyitä. Asiakkaillamme ei ole aikaa ihmetellä, mihin vaatekappaleen poimuun sääret on piilotettu. He sanovat, että tanssin on oltava eläimellistä ja siinä he ovat oikeassa." * Ilmeisesti vähän tämän jälkeen Plumette lopetti tanssimisen ja ryhtyi kokiksi. Joka tapauksessa päiväkirja loppuu sammakonreisien valmistusohjeeseen. Jatkuu päiväkirjan laajennettuna tulkintana 416 Can-can eroottisena aseena Pariisin kabareissa, musiikkitaloissa ja muissa tilaisuuksissa1900-luvulle tultaessa naiset esittivät salaista voimaansa can-canissä ja vatsatanssissa sekä viktoriaanissa striptease -esityksissä. Viime mainitussa esityksessä naisella oli päällään valtava joukko alushameita, joita hän esityksen aikana vähitellen riisui yksi kerrallaan ja juuri kun viimeistä vietiin, niin väliverho putosi ala ja esitys loppui. Jopa nyrkkeilyotteluissa oli kevennyksenä tanssiesityksiä. Näiden viettelijättärien esitykset saivat aikaan sekä pelkoa että ihastusta. Sen aikaisen tulkinnan mukaan tanssissa nainen paljasti vaistomaisen luonteensa ja todellisen viestinsä tarkoituksen fyysisin keinoin. Aiempi kirjallisuuden, oopperan ja kuvaamataiteen hento nainen (femme fragil) korvattiin nyt myös näissä taidelajeissa kohtalokkaalla naisella (femme fatale). Nymfit ja keijukaiset eivät enää olleet täysin viattomia. Kohtalokkaan naisen ominaisuutena oli kyky vetää vastustamattomasti miehiä puoleensa. Tämä voima lähti eroottisuudesta. Naisen vartalosta tuli aistillinen ja seksuaalinen kohde, minkä nainen hyvin tarkkaan myös itse tiesi. Nainen ei enää ollut eteerinen ja romanttinen keijukainen puhtaudessaan vailla eroottista ymmärrystä, joka saattoi ajaa rakastuneen miehen jopa itsemurhaan. Vapaa nainen seisoi nyt uhmakkaana kasvokkain viktoriaanisen vaimoidyllin edessä. Näistä viime mainitun voima kumpusi suvun jatkamisen ja perheen jokapäiväisen vastuun kantamisen tuomasta institutionaalisesta arvostuksesta. Kohtalokkaan nainen löysi nyt seksuaalisuuden. Hän oli intohimoinen ja näytti aistillisuutensa. Hän kietoi miehen eroottisuudellaan joko vapaaehtoisesti tai muutoin, ja kaiken lisäksi hän nautti siitä. Can-can ja vatsatanssi olivat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa hyvin suosittuja. Naiset tanssivat näitä joko yksin tai ryhmissä ja siten esittivät omaa eroottisuuttaan ja voimaansa sekä kaiken lisäksi näyttivät nauttivan siitä. Moulin Rougessa La Goulue ('ahmatti') esiintyi yhdessä Valentinin kanssa. Hän esitti can-can askelin kohtalokasta naista korkeine potkuineen, pyörähdyksineen ja lavan poikki liihotteluineen. Hänen bravuurinaan oli potkaista Valentinin hattu tämän päästä. Siten katsojat pääsivät todistamaan tanssijattaren eroottista voimaa ja Valentinon (miehen) symbolista mestausta. La Gouluen ja Valentinon esitys on rekonstruoitu elokuvussa Moilin Rouge (1953, John Huston) ja French CanCan 81987, Jean Renoir). Tangon tulon myötä 1900-luvun alussa kohtalokas nainen (femme fatale) ei hävinnyt kuvioista, vaan hieman eri tavalla hän oli nyt miehen eroottisesti virittynyt vastakumppani. Tangossa kohtalokas nainen kohtasi kohtalokkaan miehen eroottisissa liikkeissä ja seurasi tätä vaikka kuolemaan asti. Tiedossa on hyvin vähän tapauksia, että 1900-luvun alussa can-can tanssija olisi ollut myös tangon tanssija. Poikkeuksena on mm. Mistinguett, kuuluisa 'revue danseuse' esiintyjä Eldoradossa, Moulin Rougessa ja La Scalassa. On hyvin mahdollista, että hän oli ensimmäinen naispartneri, joka esitti tangoa Pariisissa. Eräs hänen ihailijansa oli muuten kuningatar Viktorian (k. 22.1.1901) poika (Albert) Edward VII (9.11.1841- 6. 5.1910), joka piti suuresti sekä can-canistä että tangosta. 415 Naisen esineellistäminen Euroopassa käytiin 1800-luvun lopussa kansallisten ja rodullisten kulttuurien välillä kiivasta taistelua eloonjäämisestä. Sosiaalinen darvinismi kukoisti. Latinalaisella rodulla värittänyttä Ranskaa pidettiin sairaalloisen naismaisena verrattuna terveen viriileihin ja voimakkaisiin Saksaan ja englantiin. Etsiessään yhtenäisiä ja selkeitä kansallisuuksien rotu- ja sukupuoli-identiteettejä saivat kommentaattorit vahvaa ymmärrystä osakseen. Pahuuden vuosisadan (mal de siècle) suurimpana syntipukkina Euroopassa katsottiin olleen naisen. Naiset olivat ranskalaisen iloisuuden ja can-canin supertähtiä. Ranskalainen iloisuus oli rappioajan viimeinen joutsenlaulu, oire joko latinalaisen rodun degeneroitumisesta tai kapitalistisen järjestelmän häviöstä. Jos ongelmana oli latinalainen rotu, niin sairauden syy oli feminiinisyys, joka vyöryi miesmaailmaan. Lääkkeenä oli lisätä yhteiskunnan miehistä viriliteettiä. Jos taas kapitalismi oli ongelma, syynä oli uuvuttava työ ja seksuaalinen sorto. Tähän auttoi huvittelu, mitä pidettiin epämiehekkäänä rappiokäyttäytymisenä. Pariisissa tuolloin miehet huvittelivat katselemalla naisten can-can -esityksiä. Siten naiset olivat miesvoittoisen katselijakunnan objekteja. Tanssiesitykset osaltaan loivat pakkomielteen naisen ja erityisesti hänen vartalonsa taiteellisuudesta. Siten naisellisuutta pyrittiin korostamaan ja ohjaamaan vaistojen ja intohimojen suuntaan ulkonäön ja liikkeiden näyttävyyttä hiomalla. On lähes mahdotonta arvioida sitä, miten tämä miesten huomion kohteena oleminen vaikutti naisten jokapäiväiseen elämään. Voi hyvin kuvitella, että jatkuva tuijotus sai naiset etsiytymään helposti miehisen suojelun alle joko omaehtoisesti tai suostuttelun tuloksena. Naisen vartaloa esitettiin 1800-luvun alusta lähtien lähtökohtaisesti miehisen huvittelun kohteena, ei juuri koskaan toisinpäin. Vuosisadan loppupuolisko oli sitten kohtalokkaan naisen kukoistusaikaa. La femme fatale symbolisoi sen ajan mielikuvitusta. Pääasiassa miesten luoma kirjallisuus esitti naisesta pelkistetyn miehisen näkökulman kaikkine seksuaalisine tarpeineen. Miehet alkoivat luopua röyhelöistään ja univormuistaan 1750-luvulta lähtien ja muodin oikkujen painopiste siirtyi naisten puolelle kaikissa yhteiskuntaluokissa. Samalla korostui muodin ja kauneusihanteen keskinäinen sidonnaisuus. Tämä piirre tulee esille myös siinä, että 1850-luvulta lähtien naistanssijat valtasivat miehiltä näyttämöt myös koreograaffeina ja tämä suuntaus on jatkunut nykypäivään asti. Keskustelu naisen olemisesta objektina tai subjektina, nöyryytettynä tai kapinoitsijana ei lopu koskaan. Nainen on aina miehisen manipuloinnin uhri. Onko naisen esineellistäminen tämän sukupuolen vahvuus vai heikkous, jäänee ikuisesti vastausta vaille. 414 Can-can ja tangon ensiesitykset Taiteilijat, kirjailijat ja opiskelijat ylenkatsoivat kurjalistoa. He vaativat vain itselleen oikeutta harrastaa vapaasti nautintoja ja huveja. Instituutioiden vaatima uhrautuva eettisyys oli heille myrkkyä. Vanhan hyvän ajan (La belle époque) ajattelijat lanseerasivat mm. seuraavia iskulauseita: "oikeus laiskuuteen", "oikeus kokonaisvaltaiseen intohimoon, "ruumiin vapaus". Kapitalistien sotahuutona oli jo muutama vuosikymmen aiemmin "oikeus työhön, omaisuuteen ja vapaaseen kaupankäyntiin" sekä työläisillä oikeus kurjistua ja elää kurjuudessa". Em. laiskuusajattelija oli Karl Marxin vävy Paul Lafarque, jonka mielestä kapitalismi tekopyhillä moraalikäskyillään ei vielä ollut ehtinyt tappaa ihmisen luonnollisia vaistoja onnellisuuteen ja aistikkuuteen. Sellaiset suuret boheemit kuten Emile Goudeau (Le Chat Noir'n eli mustan kissan omistaja) tarjosivat suojelijoilleen eli asiakkailleen jännittävän luovuttamisen ilmapiirin yllyttäen aistillisuuteen, metafyysiseen ahdistukseen ja poliittiseen asennoitumiseen. Kansallisuudet kilpailivat ankarasti ja asiaa hämmensivät niin feodaalikapitalismi kuin kosmopoliittinen juutalaisuus sekä lisäsotkijana oli myös huvitteleva hurmio, joka oli gallialaisen luonteen verenperintöä. Vapautetun fantasian himojen valtakunta vaati karkottamaan sellaiset vieraat myrkyt kuten kristillisen moraalin, saksalaisen pessimismin ja englantilaisen tekosiveyden, jotta vaarallinen ranskalainen piirre, nauru, taas palaisi ihmisten keskuuteen. Tangoa esitettiin ensimmäisen kerran aivan 1800-luvun lopussa eräissä Montmartren kabareissa, jotka olivat kokonaan pyhitetty harha-askelille eli pakopaikoiksi tavanomaisuudesta ja vanhoillisuudesta. Boheemisuus oli porvarillisuuden perverssi muoto. Can-can hameen nostamisineen ja korkeine potkuineen oli boheemien ja turistien suosiossa Montmartrella, josta se levittäytyi muihin huvipaikkoihin ja kahviloihin 1800-luvun lopussa. Can-can oli mukana lähes kaikissa ärsytystä herättävissä esityksissä, joissa dramatisoitiin kuolemaa, väkivaltaa, irstailua ja seksiä. Tästä tanssista tuli pariisilaisen huvittelun, kapinoinnin ja kansallisen luonteen symboli. Vallankumouksen ajoista lähtien se liitettiin alaluokkaan ja se aiheutti joko ärsytystä tai viehätystä ylemmissä. Eri instituutiot valvoivat sen epäsiveellisiä potkuja ja alushameiden vähentelyä silmä kovana. Akrobatiaksi yltäneinä sekä can-can että vatsatanssi olivat myös vähän katsojasta riippuen joko huipputason taide-esityksia tai törkeää seksishowta. Monet kuuluisat tanssipaikat (La Groukue, Jean Avril, Nini Patte en l'Air) muuttuivat 1800-luvulla musiikkitaloiksi, missä asiakkaat katselivat ammattilaisten menoa ja missä näiden taidot tehokkaasti ehkäisivät muiden osallistumisen tanssimiseen. Ilo ja pessimismi kulkevat käsi kädessä. Boheemit vallankumoukselliset omaksuivat ja jakoivat keskenään muutosajan rappiohuvitukset. Can-can oli latinalaisen rodun viimeinen potku rappiossaan. Kuten Julius Meier-Graefe (1899) sanoi: "Ranska, rakastettava ja onneton maa on kuin rappioitunut tanssipaikka, missä raaimmat rikokset ja jumalalliset teot kulkevat rinta rinnan ja usein vieläpä saman ihmisen suorittamina. Tanssipaikan jokainen ulkoseinä loimottaa jo liekeissä, mutta sisällä jatkuu taukoamatta täysillä can-canin ihastuttava ja helvetillinen vääntelehtiminen korviahuumaavan musiikin tahtiin." 413 Montmartre, Fin de Siècle Pariisi oli ilon pääkaupunki ja Montmartre sen kirkkain helmi. Tässä sosiaalisessa ympäristössä kohtasivat eri kansakunnat ylhäältä alas asti. Täällä rehottivat laillistamattomat suhteet yli luokka-, rotu-, sukupuoli- ja kansallisuusrajojen. Kouriin tuntuvaa oli eroottisuus lähes kaikessa kulttuuritoiminnassa. Belle Époquen loppuaikoihin liittyy käsite Fin de siècle, "Vuosisadan loppu" ja tähän puolestaan liittyy dekadenssin käsite, jolla viitataan rappiollisuuteen, hedonismiin ja heikkoon moraaliin. Fin de siècle asenteelle taas on tyypillistä todellisuuspakoisuus, esteettisyyden ylikorostus ja rappion ihannointi. Titanicin uppoaminen vuonna 1912 aiheutti syvän pettymyksen ja trauman uskossa teknologian kaikkivoipaisuuteen. Synnin keskus, Montmartre, oli 1800-luvun lopussa kaikenlaisen antiporvarillisten marginaalien ja kulttuurien kokoontumispaikka. Satiirikot, laulajat ja tanssijat hyökkäsivät kilvan kirkkoa, hallitusta ja sotavoimia vastaan räävimällä niitä esityksissään. Maallistuneiden tavallisesta poikkeavien eksentrikkojen kansainvälinen ja monikirjavainen joukko valtasi Montmartren, jonka kahviloita ja kabareita kansoittivat taiteilijat, prostituoidut, mallit, opiskelijat, tyhjäntoimittajat, keikistelijät, rosvot, työttömät, gigolot, kohtalokkaat naiset (femme fatales), rakastajattaret, leväperäiset naiset, homot, keikarit, radikaalit sekä kaikkien näiden kombinaatiot. Porvareiden silmissä tämä joukko edusti vuosisadan pahuutta oikeuttaen samalla sädekehän kruunun eliitin pään päälle. Montmartre oli nautintojen taistelukenttä, missä huvituksia pidettiin aseena porvarillisuutta ja ylhäältä annettuja moraaliohjeita vastaan. Useimmat taiteilijat (kirjailijat, laulajat ja tanssijat) eivät olleet mitenkään poliittisesti sitoutuneita, vaan etsivät maalitaulunsa etuoikeutetuista ja riistäjistä. Tanssisali ja myöhemmin musiikkitalot tarjosivat mahdollisuuden ylä- ja alaluokan keskinäiselle kanssakäymiselle. Eliittinuorukaiset ja työväenluokan löysähköllä moraalilla varustetut naiset löysivät täällä yhteisiä harrastuksia kanssakäymiseen. Päivisin työssä käyvät nuoret naiset osallistuivat iltaisin sekä kuulijoina että tanssijoina erilaisiin tilaisuuksiin, vähän samalla tavalla kuin nykyään etsitään 'nuoria tyttösiä kadettien tanssikursseille'. Parhaat ja näyttävimmät tanssijat saattoivat menestyä myös tanssin ulkopuolisissa rahakkaimmissa viihdytysalan aktiviteeteissa. On muistettava, ettei Pariisi ollut Euroopan ainoa 'kulttuurikeskus', vaan kaikki suurkaupungit toimivat alalla samoilla periaatteilla ehkä kuitenkin pienimuotoisemmin. Mielenkiintoista tässä on porvariperheiden muuttunut asennoituminen prostituutioon ja seksiin yleensä. Pariisi oli seksiturismin Mekka. Boheemisen käyttäytymisen myötä murenivat porvarilliset normit varsinkin täällä Montmartressa. 412 Tanssikoulut ja ranskalainen rakkauskoodi (1900 -/+) Tanssikoulut lähtivät siitä, mihin tanssiesitykset päättyivät jättäen vartalokontaktin pois. Ne, jotka osasivat lukea saivat glamourisia käytösvinkkejä huippuopettajiksi julistautuneiden opettajien hyvää makua korostavista tanssioppaista. Ohjeissa vilisi myös sellaisia sanoja kuin 'likaisuus' ja 'kevytmielisyys'. Opetuksessa erityisesti korostettiin tanssiasentoja ja jokaisen vartalonosan liikkumista oikealla tavalla oikeaan tahtiin. Näin saavutettiin 'terveet' ja 'oikeat' taidot sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sekä sosiaali- että teatteritanssin opetuksessa 1800-luvun lopulla tekniset haasteet kasvoivat. Taitotaso lisääntyi merkittävästi ja virtuooseja löytyi niin tanssiparketeilta kuin esityslavoilta. Varsinkin sosiaalitanssin puolella virtuoosit aiheuttivat jännitteitä, ahdistusta ja myös aistillista hurmaa. Yleisillä paikoilla sukupuolten väliset roolit ja suhteet muuttuivat. Vartalon avulla toteutettiin moraalia ja aistillisuutta vastuullisen ja kunniallisen intimiteetin ollessa porvarillista erottautumista. Yleistyneessä seksuaalisesti virittäytyneessä flirttailussa vartalon liikkeitä käytettiin sumeilematta apuna. Eroottisen mielikuvituksen muutos alkoi näkyä Ranskassa jo 1860-luvulta lähtien, jolloin julkinen viettely ja flirttailu yleistyivät kanssakäymisessä. Rakkaus ja rakastelu saivat uutta koodia samalla kun seksuaalinen tiede otti ensi askeleensa. Virallisesti hyväksyttävän heteroseksuaalisen rakkauskoodin kirjoittivat uusiksi ennen muuta ranskalaiset tanssiopettajat. Heidän ohjekirjansa levisivät ympäri maailmaa. Pariisi oli maailman vapaa-aikakulttuurin keskipiste ja se määräsi, millaisia olivat sivistyneet vartalon liikkeet ja miltä tuli näyttää, jotta se olisi sosiaalisesti ajan virtaan sopivaa. Rakkauden, intohimon ja eroottisten harrastusten harjoittamisessa Ranskan hegemonia oli ehdoton. Vain siellä tunnettiin rakkauden salat ja kautta koko läntisen kulttuurin rakkausasioiden sanat muuttuivat ranskankielisiksi. Mikä tahansa tanssi, joka ei ollut Pariisin alan kuuluisien opettajien tai heidän oppilaittensa kehittämä sai jyrkän tuomion. Tanssikouluissa keskityttiin tanssiasentoon ja -otteeseen sekä liikkeen nopeuteen ja kuvioiden orjalliseen noudattamiseen viejän ohjauksessa. Eroottisuus sai olla korkeintaan lievää ja kokonaisuuden tuli olla harmonista, yhteensopivaa sekä sulavaa. Tanssiesitykset niiden taiteellisuudesta riippumatta luokiteltiin romanttisuuden osalta herkästi joko 'oikeiksi' tai vääriksi suurten gurujen mielenailahtelujen mukaan. Kuitenkin koko ajan vapaa-aika demokratisoitui muuta yhteiskuntaa nopeammin. 411 Maaperä, johon tangon siemenet kylvettiin Euroopassa Pariisin Moulin Rouge oli vielä vuonna 1890 tanssipaikka eikä varsinainen musiikkiteatteri. Tosin siellä oli myös esityslava, jossa napatanssijat ja ballerinat esiintyivät. Jo tuolloin tanssin liiketoimintamalleja oli kaksi: tanssiesitysten ja tanssiaisten järjestäminen. Pientä kähinää tietenkin syntyi spektaakkeleiden järjestäjien ja tanssinopettajien kesken. Itämaisuus ja espanjalaisuus (mm. vatsatanssi ja flamengo) avasivat siinä sivussa uraa myös tangolle. Samaan suuntaan vaikutti myös kansantanssien tuleminen uudestaan muotiin. Porvaristolle ja yläluokalle kaupunkiköyhälistön mellastavat lavatanssit olivat sinänsä katsomisen arvoista huvia. Tosin ahdaskatseisemmat suuttuivat ja harmistuivat näistä rahvaan synnillisistä menoista sinä määrin, että järjestivät niille tiukkoja rajoituksia ja kieltoja. Kuitenkin lähes kaikkia tanssilajeja sävytti niiden maalaistausta. Tanssit tulivat kaupunkeihin maalta siirtyneiden mukana köyhälistökortteleihin ja sieltä ne valuivat vähitellen parempiin piireihin. Kirkon johto, ylemmät virkamiehet ja vastuuntuntoiset porvarit eivät hyväksyneet tällaista barbaarista säädyttömyyttä ja kaidalta tieltä poikkeamista. Kuitenkin maaseuturahvaan ja kaupunkiköyhälistön tapoja jossain määrin omaksuttiin myös porvariston piirissä. Skandaalimaisia tanssiesityksiä oli yhä enemmän, tosin hieman kesytettyinä versioina tai joskus jopa joiltain osin liioitellen. Muoti otti kiivaasti osaa jokapäiväisen moraalin muokkaamiseen ja tuottamiseen paljastamalla ja korostamalla vartaloa milloin milläkin tavalla. Esitysten järjestäjät ja tanssin opettajat olivat avainasemassa porvarillisen moraalin ylläpitämisessä ja murentamisessa. Tanssiesitysten sivutuotteena ruokittiin sopivasti katselijoiden tunnetiloja ja fantasioita. Muotihuoneet ja tanssikoulut kukoistivat, kun "muotitietoiset" kuluttajat matkivat vaatteillaan ja liikkeillään tanssitähtiä. Järjestelmä toimi myös toisinpäin. Maailman synnin keskus, Pariisi, veti puoleensa ihmisiä, joilla oli rahaa ja vapaa-aikaa. Teatterit ja muut esityspaikat elivät ennennäkemätöntä kukoistuskauttaan. Tanssi- ja musiikkipaikat olivat aina tungokseen asti täynnä, samoin tanssikouluihin piti jonottaa, ellei sattunut olemaan ylempää aatelistaustaa. Tunneilla opetettiin pukeutumaan ja liikkumaan kulloisenkin muotivirtauksen mukaan ja hinnoittelu kävi käsi kädessä kysynnän kanssa. Aikaisempaan verrattuna varsinkin naisten vartaloihin kiinnitettiin tässä ajan virrassa erityistä huomiota. Muiden muassa valssi, can-can, apache ja tango olivat mukana tässä prosessissa, jossa moraalin vähyys ja liikevoitto olivat etusijalla. Ihastus tanssiin oli vakuuttavaa, koska sen katsottiin olevan lähellä tai ainakin lähestyvän inhimillistä totuutta. Sanonta kuuluikin, ettei tanssiva vartalo osaa valehdella. Tästä syystä tanssin katsottiin olevan myös hyvin vaarallista. Tanssinopettajat ja tanssiesitysten järjestäjät sopeuttivat toimintansa porvarillisiin vaatimuksiin ja rajoituksiin, jossa rahan ja moraalin välimatka saattoi joskus olla varsin pitkä. Varsinkin tanssinopetus oli tuolloin erittäin tuottoisaa toimintaa. Luokkayhteiskuntaan mahtui monenmoisia rajoja: sääty, sukupuoli, rotu, kansallisuus, varallisuus ja miksei myös kauneus ja taiteellisuus, vaikka 1800-luvun lopussa suuntana oli luokkarajojen loiveneminen parempien vastustuksesta huolimatta. Luokkarajoja ylläpidettiin erottamalla käsitteet sosiaalitanssi ja esitystanssi toisistaan. Skandaaliin viittaavat tanssit pyrittiin pitämään näyttämöllä. Siten porvarilliset vartalot eivät päässeet kosketuksiin toistensa kanssa muutoin kuin katseen välityksellä ja näin vältyttiin ruumiilliselta saastumiselta. Sen vuoksi tanssikouluissa ei suvaittu vartalokontaktia, vaan tanssiote oli tältä osin avoin. Tanssioppaita alkoi ilmestyä kiihtyvään tahtiin ja ne, jotka osasivat lukea, saivat niistä jotain vastinetta rahoilleen. Oppaissa vilisivät sanat: koristeellisuus, hyvä maku ja kohteliaisuus sekä kevytmielisyys, likaisuus ja paheksuttavuus. Sekä sosiaali- että teatteritanssien opetuksessa 1800-luvun lopulla tekniset haasteet kasvoivat taitotason lisääntyessä ja moninaisten uusien virtuoosien rynnätessä niin esitys- kuin tanssilavoille. Varsinkin tanssilavojen puolella jo tuolloin osaavat virtuoosit aiheuttivat ahdistusta ja jännitteitä tavallisten tallaajien keskuudessa. 410 Tangon rytmistä, melodiasta ja koreografiasta Bozzarelli (1989, artikkeli) väittää, että tangon rytmi ja melodia ovat peräisin eri alueilta. Rytmin hän kuittaa lyhyesti tulleen Afrikasta, mutta Euroopasta tullutta melodiaa hän käsittelee laajemmin. Tangon melodia tuli Argentiinaan kahta reittiä. Ehkä vähän varhaisempi tulo tapahtui reittiä Espanja - Montevideo - Rio de la Platan alue. Tällä alueella oli suhteellisen runsas neekeriorjien jälkeläisten asukasmäärä, minkä vuoksi tämä melodia sulautui heidän tanssimaansa candombeen. Toinen reitti lähti Euroopasta Kuubaan ja sieltä Montevideon kautta Buenos Airesiin, jossa tämä melodia antoi vaikutteita siellä suosiossa olevaan milongaan. Italialaisten ja espanjalaisten siirtolaisten osuus tangojen säveltämisessä ja esittämisessä on ollut tunnustetusti merkittävää. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt sattuneesta syystä eurooppalainen tuulahdus tangon koreografian kehityksessä. Valkoinen orjakauppa kukoisti ja varsinkin Ranskasta tuli tanssitaitoisia naisia Buenos Airesiin esiintymään tanssijoina, vaikka lähes kaikki päätyivätkin ilotalojen viihdyttäjiksi. Nämä tangon suurkuluttajat antoivat vahvan panoksensa myös tangon koreografian kehittymiselle. Tarinan mukaan miehellä ei ollut asiaa ilotaloon, ellei hänellä ollut tuomisenaan myös uutta tanssikuviota. Taustaksi tässä kohtaa on hyvä mainita Buenos Airesin väkiluvun kehittymisen: 1869 = 187 000, 1895 = 664 000 (joista 345 000 oli siirtolaisia). Vuosina 1850 - 1890 Argentiinan prosentuaalinen väestönkasvu oli suurempaa kuin USA:n. (Lähde: Tango and the Political Economy of Passion, M. E. Savigliano) 409 Historioitsijat teroittavat jo kyniään (US 30.8.11) Kun EU:n ja €:n historiaa kirjoitetaan muutaman vuoden päästä, miten Timo Soinin edesottamukset kirjataan tuleville sukupolville? Ei ole sattunut silmiini tulkintaa, että hän oli se, joka pani alulle tolkuttoman lainhanojen sulkemisen huijarivaltioilta. Näin kai niiden valtioiden attribuutti kuuluu, jos väärennetään virallisia tilastoja vakain tuumin ja harkiten toisten jäsenmaiden vahingoksi. Tuntuu hiukan oudolta, että Suomea syytetään keplottelijaksi, jos Kreikka suhmuroi. Rangaistakoon pääsyyllistä eikä sitä, joka vaatii vain omiaan. En ole viime aikoina nähnyt saksalaisten korostaneen sitäkään, että heillä oli kiire saada Kreikalle vakuusjärjestelyt aikaan, jotta Kreikka pystyi maksamaan ne valtavat asehankinnat, jotka se oli Saksalta tilannut, ilman, että ne olisi jouduttu peruuttamaan. Eli myös Suomesta tehtiin tässä asiassa maksumies. Kyyros vanhempi sanoi kreikkalaisista: 'En pelkää ihmisiä, joilla kaupunkinsa keskellä on paikka, minne he kokoontuvat pettääkseen toisiaan väärillä valoilla'. Kreikkalainen antiikin kansanluonne edusti meidän käsityksemme mukaan kaikkia huonoja ja epämoraalisia ominaisuuksia. Oikeampaa olisi siis puhua kreikkalaisesta amoralisuudesta. Heiltä puuttui oman olemuksensa ja vikojensa tuntemus. Heidän luonnettaan kuvaavat parhaiten adjektiivit: riidanhaluisia, parjaushaluisia, ahneita, lahjottavissa, turhamaisia, kerskailevia, laiskoja, kevytmielisiä, kostonhimoisia, vahingoniloisia, valheellisia ja julmia. (Uuden ajan kultuurihistoria 2, Egon Friedell ) Varmaan nykykreikkalainen on rehellinen ja sivistynyt esi-isiinsä verrattuna, vaikka naapurimaissa vieläkin kiertää sanonta, että käteltyäsi kreikkalaista laske välittömästi onko kaikki sormesi tallella. 408 Tangon peruskaava - arkkityyppi Tango on syliotteessa tapahtuvaa liikkumista, missä mies ja nainen keskustelevat toisilleen vartaloiden välityksellä synkeän ja ikävän musiikin tahtiin. Se on intohimoa, joka ei koksaan täyty. Se on makeaa surua. Kaksi toisilleen ventovierasta sukupuolta tulevat yhteen ja luovat yhteisen harmonisen kokonaisuuden, yhteisen fantasian. Kaukana ovat erilaisuus, sirpaleisuus, vastakohtaisuudet ja ristiriidat; esiin työntyvät yhteinen liitto, harmonisuus ja ykseys. Tämä on peruskaava vastakkaisten liitosta, keskiaikaisesta kuninkaan ja kuningattaren avioliitosta, satujen prinssin ja prinsessan häistä tai auringosta ja kuusta. Näin on asianlaita myös tangon osalta. Syvällä psyykessämme vastakohtaisuuksien liitto ei koskaan toteudu täydellisesti. Mitä enemmän yritämme etsiä iloa sitä kauemmaksi se kaikkoaa. Olemassa olon harmonisuus ja täydellisyys karkaa käsistä ja ilot kumoavat toisensa. Monet ovat ihmetelleet sitä, miksi juuri tango aiheuttaa pakottavaa riippuvuutta enemmän kuin monet muut tanssit. Ehkä tämä ikuinen 'hyvän' ja 'pahan' taistelu eli vastakohtien peruskaavioiden taikavoima tuo saavuttamattomuuden kaipuun. Tekeekö juuri tämä tanssista romanttisen? Yhtymisen kaipuu on harvoin pelkkää seksin kaipuuta vastapuolelta, vaikkakin unelmissa usein sukupuoliyhdyntä jonkun epätodennäköisen henkilön kanssa sitä symboloi. Haluamme vastakkaiselta puoleta jotain sellaista, mikä tekee meistä yhdessä kokonaisuuden. Platon filosofiassaan pohdiskeli tätä ihmisen jakautumista kahteen osaan ja näiden osien ikuista toistensa etsimistä. Ahdistavia rakkaustarinoita on historia täynnä. Eräs niistä on Wagnerin oopperassaan käyttämä Tristen ja Isolden tarina, missä lemmenjuomat ja myrkyt sekoittuvat ja miekat heiluvat lemmentuskissa. Elämän puu on tyypillinen myytti ihmisen polariteetista. Eedenin elämän puu ja tiedon puu olivat ilon ja kuoleman symboleita. Paratiisiin livahtaminen ohi vartijoiden vaatii tietoa, joka tuo mukanaan kuoleman. Jungin mukaan inhimillinen sisällys ilmenee myytteinä, tarinoina, uskontona, 'taikauskona' sekä unikuvina. Kirjallisuudessa, taiteessa ja ajattelussa arkkityypillä eli peruskaavalla on hallitseva asema. Tunnusomaista on salattujen voimien ja vaikuttajien ikuinen taistelu 'hyvän ja 'pahan' välillä. Kun olemme tienhaarassa, jokin tunneryöppy saa meidät tekemään valintamme. Saatamme kuvitella, että lattian alla jyrisee, sen raoista pursuaa ylös jotain nestettä tai joku koputtaa ovelle. Jos meillä ei ole kuvitelmia, voi meillä kuitenkin olla sisäinen näkemys välittömästi tapahtuvasta muutoksesta tai samanaikaisesta tapahtumasta, jonka tarkoituksesta ja oikeellisuudesta olemme toisten kanssa samaa mieltä ymmärsimme sitä sitten tai emme. Sellaisina hetkinä mieleemme on istutettu uusi kaavio ja me vain odotamme ja katsomme, miten se vaikuttaa kokemukseemme. Näin olemme valmiit ottamaan seuraavan askeleen. Niin myös tangossa meidän on oltava koko ajan hälytysvalmiudessa vastaamaan, mitä seuraavassa hetkessä tulee. Kun meillä on sisäistettynä jokin peruskaavio (arkkityyppi), tuo tämä jotain järkeä ja suunnitelmallisuutta siihen, miten voi tai saa toimia. Tätä peruskaavaa on pakko noudattaa, jos aiomme täyttää kohtalon tahdon. 407 Compadritos – oliko heitä? Compadrito sanana on vaikea käännettävä, mutta sillä helposti ymmärretään mm. röyhkeää, ylimielistä, uhmakasta slummien miestä, joka saattoi olla pikkukonna tai parittaja. Historiallisesti virheellinen näennäistieto kytkee tämän sanan seksuaaliseen orientoitumiseen. Valitettavasti julkaisut alkaen nykyajasta noin sadan vuoden takaa ovat kauttaaltaan konservatiivisten rasistien kirjoittamia ja edustavat siten vain Buenos Airesin hallitsevan luokan elitistisiä näkemyksiä. Konservatiivinen rasismi saattaa epäilyksenalaisiksi, demonisoi ja syyttää kaikkia niitä, jotka ovat erilaisia. Buenos Aires oli jo 1880-luvulla hyvin monimuotoinen kaupunki. Siellä oli suuri ja köyhä eri Euroopan laidoilta oleva siirtolaisväestö, äänioikeutta vailla olevat mustat ja eristäytyneet tai paremmin sanottuna eristetyt homoseksuaalit. Näistä kaikista yhdessä ja erikseen tehtiin tuhansittain kirjoja, joissa vääristeltiin historiallista totuutta. Miesten yleinen äänioikeus toi vasemmiston valtaan ensimmäisen maailmansodan aikaan ja sen katkaisi noin viidentoista vuoden kuluttua sotilasvallankaappaus suuren maailmanlaajuisen talouslaman kynnyksellä. Tango ei ollut sotilaiden suosiossa, pikemminkin he katsoivat sitä melko nyreästi. Vuonna 1938 Radio El Mundo lähetti viikoittain suoria ohjelmia järjestämistään tangotapahtumista. Niissä musiikista huolehti D'Arienzon orkesteri. Johtuen lähinnä tangoa avoimesti vihaavien mielipiteistä D'Arienzo valitsi tangot 1910- ja 1920-luvuilta ja muokkasi näitä siten, että lisäsi näiden nopeutta, rytmikkyyttä ja sointuvuutta. Vuoden 1938 karnevaalikautta voidaan siten pitää hetkenä, jolloin tangon kultaiset vuodet voidaan katsoa alkaneen. Radio-ohjelmien innoittamina kansa lähti liikkeelle ja täytti tanssipaikat. Avenida General Pazin varrella olevissa kymmenissä tanssiklubeissa soittivat D'Arienzon, Annibal Troilon, Carlos di Sarlin, Francisco Canaron orkesterit monien muiden lisäksi uutta tangoa.. Silloin syntyi se tango, jota nykyisin tanssitaan. Silloin D'Arienzon uudistamat rytmit avasivat ovat tangon kehitykselle. Tangon tanssirakenteeseen tuli uutena erilaisia käännöksiä, naisen kemia otettiin paremmin huomioon sekä mukaan tuli dynaaminen improvisointi, mikä ehkä johtui osittain siitä, että parketit olivat tungokseen asti täynnä tanssijoita. Nyt nuoret pääsivät paremmin osallistumaan tansseihin, kun he karnevaaleissa piiloutuivat naamioidensa taakse eivätkä siten olleet niin sidoksissa tiukkoihin käyttäytymiskoodeihin. Koskaan ei ole asetettu epäilyksenalaiseksi sitä, etteikö tango ollut aikuisten tanssi ja että miesten tärkeimpänä motiivina pukeutua hyvin ja hankkia tanssitaito oli naisten valloittaminen. Naiset tiesivät tämän ja siksi esiintyivät valitsijoina eivätkä tyytyneet pelkästään tyrkyllä olemiseen. Tangon varsinainen tehtävä oli houkuttelu ja valloittaminen. Yksinkertaista ja inhimillistä! Moni perhe sai alkusysäyksensä tanssilattialta. Moni tanssija jätti parketit avioiduttuaan ja perustettuaan perheen. Ihmiseloon liittyy, että vuosien varrella erottiin tai leskeydyttiin, jolloin monet palasivat takasin nostalgisiin tanssipaikkoihin etsimään vaikkapa vain hetken sitä nuoruuden onnen huumaa, jota siellä tuli aikoinaan koettua tai sitten pitempiaikaista kumppania. Mitään historiallisia todisteta ei ole jäänyt jäljelle siitä, että jonkun tanssijan unelmat olisivat toteutuneet, mutta kuolemaansa asti he kävivät ilta illan jälkeen mielessään aina sama ajatus: tänä iltana se onnistuu. 406 Backas on talviteloilla (28.8.2011) Ulkolavojen kausi alkaa pikku hiljaa kääntymään tältä kesältä ehtoon puolelle. Backas pisti eilisen jälkeen suulin ovelle pönkän ja ottanee sen pois vasta ensi kesänä. Olivat kaikki muutkin alueen tanssipaikat panneet parastaan ja tilanneet maan vetovoimaisimmat orkesterit huvituttamaan tanssijoita. Siksi arvelin, että kerrankin mahtuu hyvin ladossakin pyörähtelemään. Tapani mukaan erehdyin. Vasta kahden viimeisen setin aikana mahduin sekaan askeltamaan lajityypillisesti tai ehkä tarkemmin sanottuna niin kuin minä miellän lajityypillisyyden. Martti Metsäkedon tanssiorkesteri veti tapansa mukaan paikalle Savonlinnan ja Turun väliltä hänen musiikkiansa arvostavat tallaajat ja mikseipä myös kuuntelijat. En kuullut kenenkään valittavan äänen tasosta ja nuo lantiotkin keinuvat itse kullakin kauniin yksilöllisesti. Jokin aika sitten törmäsin tekstinpalaan, jossa todettiin ihmisen helposti kiintyvän läpi koko loppuelämäkseen siihen musiikkiin, mitä kiihkeimpään parinetsintäaikaan kuunteli. Varsinkin, jos esittäjinä olivat seksi-idoleiksi sopivat soittajat ja artistit, on heidän soittamansa musiikki erinomaisen hyvää. Tämä jossain määrin avasi silmiäni kaiken maailman rämpyttäjien menetykseen musiikkimaailmassa. Sama varmaan koskee myös uusia tanssilajeja, joista bugg tulee ensimmäisenä mieleeni. Se ei minua koskaan ole oikein sytyttänyt, vaikka sitä mennä vempotankin aina silloin tällöin. 405 ♥ 421 – tanssieläin Neljä jalkaa, kaksi päätä ja yksi sydän - se on tanssipari. He astuvat kasvokkain, ottavat sopivan asennon ja vetävät henkeä. Samassa alkavat musiikin sävelet soljua tanssilattialle, jolloin mies liikahtaa, nainen tunnistaa liikkeen suunnan jaa ajoituksen miehen vartalosta. Nyt he ovat toistensa peilikuvia - mies tietää, että nainen hyväksyy hänen vientinsä ja tähän perustuu heidän yhteinen tasapainonsa. Ilman yhteistä sopimusta ja tasapainoa ei synny tanssia. Mies ohjaa daamia kävelyyn. Siinä he menevät - niin yksinkertaista se on. Kolmen minuutin kirpeän kommunikoinnin alkusoitto on käynnistynyt ja sukupuolten välinen jännitys kasvaa intohimoisen laulun sulkiessa heidät lumoihinsa. He eivät ehkä tunne toisiaan eivätkä välttämättä edes halua tuntea toisiaan. Tanssi on myös saman partnerin kanssa aina erilaista. Sitä oppii aina jotakin uutta uuden tanssipartnerin kanssa. Tanssi ja erityisesti tango on kokemus. . . Sydän sykkii Jonkun on päätettävä miten ja minne liikutaan – se on vientiä. Mies käyttää vartaloaan, asentoaan ja käsiään saadakseen aikomuksensa perille niin, että daamin jalat liikkuvat halutulla tavalla. Nämä jalat kertovat sitten koko tarinan. Heidän kasvonsa ovat vain naamioita eivätkä paljasta mitään. Kaikki tarkoitus kätkeytyy syvemmälle. Esimerkiksi tangon erilaiset askeleet ( ochot, pyörimiset, salidat, skadat jne.), musiikki sekä lunfardon murteella lauletut sanat kuuluvat tähän tanssiin. Kun musiikki hidastuu, mies pysäyttää daaminsa ja jossakin, ilman ajan tajua he huojuvat mielikuvitusmaailmoissaan. Daami odottaa partneriaan, jolle musiikki kertoo mitä pitää seuraavaksi tehdä. Herakleitos sanoi 2500 vuotta sitten, että samaan virtaan astumme, emmekä astu. Kun musiikin syke kasvaa, tanssijat alkavat ilmaisemaan sitä tavalla, jota kukaan ei voi toistaa tarkalleen samalla tavalla, vaikka askeleet olivatkin samat mitä tanssitunneilla on opittu. Sen hetkinen epävarma ja hiukan rosoinen tunne ei tule enää koskaan toistumaan tarkalleen samanlaisena. Meillä on unelmia jotka eivät koskaan toteudu, haasteita joihin ei ole ratkaisuja sekä elämänhaluja jotka eivät saa koskaan tyydytystä. Jossakin mielessä olemme siirtolaisia, jotka etsivät kotia. Mutta tällä tanssin hetkellä meillä on vastaukset kaikkiin vaikeuksiin, ne löytyvät tanssista parketilla. Tanssikokemus Lavatanssin kokemisessa on huumaa aivan eri tavalla kuin tanssiesityksen katselemisessa. Lattialla olemme pääosan esittäjiä. Oma fyysinen kokemus ruokkii ja henkevöittää omaa mielikuvitusta ja tunnemaailmaa monikertaisesti enemmän ja kauemmin kuin pelkän esityksen katselu. Tanssijat kiertävät tanssilattiaa vastapäivään musiikin tahdissa. Vartalot asettuvat vastakkain ja koskettavat toisiaan korostaen ilmassa väreilevää inhimillisyyttä. Tanssi tyydyttää musiikin tahtiin yhdessä liikkumisen kanssa inhimillisiä tarpeita. Fyysiset ja metafyysiset haasteet ja tyydytykset käydään tanssikappaleen aikana läpi kummankin tanssijan näkökulmasta. Kun tanssikappale on ohi kummankin tanssijan tunteet ryöppyävät ja vilistävät omissa mielikuvitusmaailmoissaan. Edellisen kolmen minuutin aikana on tunnettu tuskaa, jännitystä, iloa, harmia, pettymystä ja tyydytystä. Hetken on oltu eri paikassa ja ajassa ja nyt on taas palattu takaisin - takana on toisen kanssa jaettu hetki puhumatta mitään. On saatu jotain uhraamatta mitään. On koettu toisen intensiivistä tunnetta paljastumatta. Tanssia ei voi kuvata sanoin, se on koettava, se antaa paljon ja paljastaa paljon. Sen eteen on ponnisteltava siihen liittyvien vaikeuksien voittamiseksi. Kukaan ei koskaan opi täydelliseksi tanssijaki niin kuin ei opi elämään täydellistä elämääkään eri muotoineen. Mutta melkein jokainen oppii halutessaan tanssimaan ainakin jollakin tasolla. Mitä useamman ihmisen kanssa tanssii, sitä enemmän löytää piirteitä itsestään ja muista. Tanssin avulla pystyy muun muassa ilmaisemaan itseään kauniilla tavalla ilman sanoja. Kommunikointiin tarvitaan vähintään kaksi Lavatanssit näyttävät taas tulleen muotiin. Tavalliset ihmiset hakeutuvat tanssipaikoille kokemaan tanssin mysteeriä, sen melankolista makeutta, herkkää ja sensuellia aistimusta sekä sosiaalista tyydytystä ja oppimaan lisää. Maailma on täynnä ahdistusta ja se näyttää vain lisääntyvän. Sydän pakahtuu. Tanssi tuo ainakin hetkeksi takaisin lapsuuden ajan iloisuuden ja huolettomuuden, joiden tenho saa kasvot loistamaan ja vartalon kukoistamaan. 404 Kun tango istui vankilassa - Osvaldo Pugliese (2.12.1905 – 25.7.1995) Runsaan viiden kilometrin päässä Buenos Airesin keskustasta aukesi laaja pampas, jota halkoivat rautatie ja pieni Maldonado-joki. Vuodesta 1871 täällä oli 'kuolemanjunan' pääteasema, jonne tuotiin keltakuumeen uhrit ja ne haudattiin tänne Chacaritan hautausmaalle. Vuonna 1888 hautaamiset lopetettiin ja eräs kaukokatseinen yrittäjä perusti tänne kenkätehtaan. Buenos Airesin pormestari Antonio Crespo määräsi alueen kaavoitettavaksi ja palstat huutokaupattiin. Jalkinetehtaan työntekijät, suutarit, olivat siten ainoita asukkaita alueella, joka sai nimekseen Villa Crespo. Vain kurjat, epämääräisesti kyhätyt hökkelit ympäröivät tehdasta, kunnes ensimmäiset vuokra-asunnot nousivat sinne. Villa Crespo oli työväestön, rutiköyhien siirtolaisten, pikkurikollisten sekä rappiolle joutuneiden sulatusuuni, jossa väki asui kelvottomissa oloissa, monesti yhteismajoituksessa. Asukasjätteet laskettiin suoraan Maldonado-jokeen, joka saastui perinpohjin haisevaksi ja kuvottavaksi viemäriksi. Angel Villoldo julkaisi tangonsa El Choclo 2.12. 1905 ja samana päivänä syntyi Osvaldo Pugliese köyhään työläisperheeseen Villa Crespossa. Tango oli 1930-luvun kabaree musiikkia. Moulin Rougessa Pugliese soitti pianoa Pedro Maffian orkesterissa ja kuuluisa Ovidio José Bianquet (14.2.1885 - 7.2.1942) eli El Cachafaz (hunsvotti) esiintyi tanssijana. Kerran esitysten jälkeen Pugliese ja El Cachafaz olivat drinkillä, ensin mainitu kysyi, mikä tekee tästä niin hyvän tanssijan. El Cachafaz vastasi tähän, että hän vain kävelee ympäri lattiaa. Vain ne jotka olivat ja elivät mukana noissa tangotilaisuuksissa, osaisivat kertoa miten tangoa tuli tanssia kaikkine hienouksineen. Tanssijat osasivat korostaa rytmin rakenteita liikkeillään ja seurata sävellajimuutoksia täynnä olevan tangon kaunista 'svengiä'. Kaupungin elämänrytmi oli se lyömäsoitin, joka saneli Puglieselle rytmin; kansamusiikki toi siihen laahaavan ja venyvän makunsa; De Caro oli alkanut korostaa tangon 4/4 -tahdin 1- ja 3- iskuja. Niistä aineksista syntyi Pugliesen säveltyyli: korostetut 1- ja 3- iskut, laahaava lyömäsoitin. Kun tähän lisätään vielä El Cachafazin tanssin kävelytyyli, niin yhdessä nämä ravistivat pohjiaan myöten silloisia totuttuja tyylejä. Pugliese ltä syntyi näissä olosuhteissa La yumba. Suomalaisessa tangossa on näitä piirteitä paljon. Vuonna 1936 Pugliese ja eräät muut muusikot perustivat oman ammattiyhdistyksen tavoitteenaan taata taiteilijoille kohtuulliset korvaukset työstään. Vähän tämän jälkeen Pugliese liittyi kommunistisen puolueen jäseneksi. Seuraavan 20 vuoden aikana hän istui kymmenen eri kertaa vankilassa, koska ei suostunut luopumaan vakaumuksestaan ja ideologiastaan, jotka olivat ristiriidassa hallitusten ja kulttuuripiirien etujen kanssa. On käsittämätöntä, kuinka häneltä ja hänen orkesterinsa jäseniltä evättiin oikeus työskennellä radiossa, televisiossa ja klubeissa, vaikka he olivat tehneet asianmukaiset sopimukset näiden tahojen kanssa. Joskus harvoin orkesteri onnistui puijaamaan poliisia yleisön tuella. Eräässä tällaisessa tilaisuudessa soitettiin todennäköisesti maailman pisin La cumparsita. Pugliese oli soittamassa eräässä tangoklubissa, joka oli tavan mukaan ääriään myöten täynnä tanssijoita ja kuuntelijoita. Juuri kun he olivat soittamassa La cumparsitaa, poliisi astui sisään ja määräsi, että soitto oli lopetettva heti, koska Pugliesella ei ollut työlupaa. Järjestäjä astui poliisin eteen sanoen, ettei mikään eikä kukaan saanut keskeyttää tanssia ennen kuin kappale oli loppu ja tanssijat poistuneet paikoilleen. Sana kulki Puglieselle, orkesterille ja tanssijoille, että kappaleen jälkeen seuraisi välittömästi pidätys. La cumpasitan soittaminen ja sen tahtiin tanssiminen jatkui tunnista toiseen, kunnes lopulta poliisin kärsivällisyys loppui ja hän poistui vihaisena paikalta. Kun kappale vihdoin lopetettiin väki puhkesi aplodeihin, Pugliese nuosi, kumarsi vaatimattomasti ja osoitti suosionosoitukset orkesterille. Oasvaldo Pugliesen orkesteri oli soittamassa Radio Splendidin suorassa lähetyksessä 1950-luvun puolivälissä. Pianotuoli oli tyhjä ja koskettimien päällä oli yksi punainen ruusu. Asiasta ei kukaan puhunut, mutta lähistön Obeliskin, Buenos Airesin maamerkkin kaikille neljä sivulle oli ilmestynyt graffiitti 'Tango on vankilassa'. Kenellekään ei ollut epäselvää, mitä se tarkoitti. Koko tarina 403 Punatossu Kukapa se siinä tepsuttelee punaisissa jalkineissaan? Kulttuuriministerikö? * Maallistuminen hiertää kengässä Baijerilainen Joseph Alois Ratzinger (84 v) piti nuorisolle eilen palopuheen Sibelius-aukiolla. Keskeisin sanoma lienee ollut, ettei pidä mennä muotivirtausten mukana, vaan tulee seurata hänen edustamansa järjestelmän oppeja ja neuvoja. Hätä on suuri. Viime vuodet ovat paljastaneet lukemattomia laittomuuksia ja moraalittomuuksia järjestelmän piirissä, minkä vuoksi sen uskottavuus on murentunut ja käytännössä painunut maan rakoon huolimatta järjestelmän valtavista omaisuusmassoista, jotka vielä herättävät kunnioitusta ja tietenkin myös kateutta. Vaikka järjestelmä on ottanut nimekseen yleinen (katolinen), sen markkinaosuus maailmalla on kuitenkin melko vaatimaton ja suunta on sama kuin Nokialla tällä hetkellä. Näyttää siltä, että järjestelmän johtaja, joka käyttää taiteilijanimeä Benedictus XVI, on päättänyt käynnistää maailmanlaajuisen mainoskampanjan omia ja varsinkaan muiden varoja säästämättä. Tarkoituksena on loiventaa syksyä ja estää suuri jytky eli tömähdys. Tarkennuksena vielä, että Sibelis-uaukio (la Plaza de Cibeles) sijaitsee Madridissa ja kyse siis on 265. paavin vierailusta Espanjaan, koska siellä pidetään kohtapuoleen tärkeät parlamenttivaalit. 402 Parantavat rytmit Ollaan jännässä tilanteessa lähivuosina – ajat kovenevat, päät pehmenevät ja apu vähenee. Näin on näreet, kilpailukyky katoaa ja jos verorahoilla maksettavien palkollisten määrää on pakko vähentää samalle tasolle kuin, mitä se on Saksassa tällä hetkellä (tarkoittaisi karkeasti puolet virkamiehistä kilometritehtaalle) niin sosiaaliapua saa etsiä maasta suurennuslasilla. Omatoiminen, ennalta ehkäisevä toiminta fyysisen kunnon ja mielen pitämiseksi kunnossa lienee kohtapuoleen ainoa keino selviytyä arjen haasteista. Ne, jotka tähän omatoimisuuteen pystyvät, saattavat porskuttaa vielä kymmen vuoden päästä. Joku hulmutukka on ammoin lausunut, että niin on jos siltä näyttää. Näkyykö katukuvassa hymyileviä ihmisiä? Hymy melko usein korreloi, että korvienväli on kunnossa. Nämä asiat lirahtivat mieleeni, kun olin kahlannut läpi lehtiartikkelin 'Parantavat rytmit' tässä aamusella. Ihminen on leikkivä ja luova eläin ainakin tiedemiesten mukaan. Kuulee jopa väitteitä, että ihminen oppi ensin tanssimaan ja vasta sitten puhumaan – kaikkea ei pidä uskoa, vaikka tarina olisi kuinka hyvä tahansa. Tanssiminen parantaa elämisen laatua, edesauttaa luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita, parantaa sydämen toimintaa, alentaa verenpainetta, diabetesta ja kolesterolia, lisää oksitosiinihormoonin tasoa (synnyttää mielen hyvänoloa), parantaa mielen ja liikkeen koordinaatiota ja tasapainoa sekä edesauttaa hymyilemään eli kasvolihakset näyttävät ulospäin sen, että sisäinen hyvinvointi on kunnossa. Toissa sunnuntaina olin kehä kolmosen tuntumassa (Pavilla) tansseissa. Varttuneempaa väkeä oli kuin ylösnousemuksessa ja paikan johtotähti hykerteli käsiään ja oli ilmeisesti saanut naamahalvauksen, kun suupielet olivat koko ajan korvissa. Sarvipää kuiski korvaani, että jos nykyisen musiikkitalon rahat olisi käytetty tavalliselle kansalle tarkoitettujen tanssipaikkojen järkkäämiseen, niitä olisi saatu 20 Pavin kokoista raittiuspaikkaa ja tällä toimenpiteellä olisi niin suuri kansanterveydellinen vaikutus alueella, että terveyspalveluiden kysyntä tipahtaisi puoleen kymmenessä vuodessa. Yritin tukkia tämän tavallisesti valehtelevan härnääjän suun, mutta siellä sisikunnassa se vain mäkätti koko tanssireissun ajan. Tanssin opetus pitää ottaa jo ala-asteella liikuntakasvatukseen mukaan. Silloin ei vielä ole sukupuoleen liittyviä voittamattomia estoja, jotka pitää kaljalla ja siiderillä häivyttää. Olisihan se tietysti kamalaa, jos seuraava sukupolvi olisikin raitis ja terasseista tai huumekonserteista olisi jäljellä vain muutama merkintä historiankirjoissa. Tällaista menoa eivät mitkään terveyspalveluita myyvät tahot hyväksy. Pitänee tarkkailla, miten itänaapurin 'kieltolaki' etenee. Meilläkin olisi syytä poistaa kaikki verotuet kulttuuripaikoista, joissa on alkoholitarjoilua.- - US 17.(11 401 Tango turmelee sielun Miksi emme uskoneet paavia, tässä sitä nyt ollaan, kohta perikadossa. New York Times (NYT), 1911 – 1914 NYT 16.1.1914: Paavi tuomitsee uuden paganismin Paavin ensimmäinen varamies, kardinaali Basillo Pompili paimenkirjeessään 13.1.1914 hyökkää viimeaikaista kehitystä vastaan ja varoittaa lasten vanhempia tangon vaaroista. Tango, kuin myös tietyt sanomalehdet, teatteriesitykset ja muotivillitykset turmelevat sielun. "Monet maineikkaat piispat ovat jo tuominneet tangon ja se on kielletty jopa muutamissa protestanttisissa maissakin ja sen kieltää ehdottomasti paavi, joka on katolisen kirkon pää." Hän vaatii papistoa rohkeasti korottaan äänensä puolustamaan pyhää kristillisyyttä moraalittomuutta ja tätä uutta pakanuutta vastaan. Hän varoittaa, että jos vanhemmat eivät suojele lapsiaan tästä turmeluksesta, ovat he syyllisiä jumalan edessä pyhimmän tehtävänsä laiminlyömisessä. * NYT 5.1.1914 : Pappi varoittaa tangosta ja tangoklubeista. (Orange, N.J. 4.1.1914) Pastori John F. Boylan tuomitsi tänä aamuna jyrkästi tangon, turkey trotin (kalkkunakävely, foxtrotin edeltäjä erityisesti 1900-1910) ja muut uudet tanssit. Hän varoitti roomalaiskatolisia vanhempia tarkoin vartioimaan lastensa edesottamuksia tanssin suhteen. Hän sanoi, että monet klubit ovat juuri sitä tarkoitusta varten, että siellä voidaan harjoittaa tanssilajeja, jotka ovat yleisissä tanssipaikoissa kielletty. Vanhempien ei pidä päästää lapsiaan tanssipaikkoihin, elleivät ole varmoja, että niissä tanssitaan vain kunniakkaita tansseja. * NYT 5.1.1914 : Tukea tangolle Mrs. Israels and Miss De Wolfe Call sanovat, että tango on kaunis tanssi. Mrs. Charles H. Israels, joka on työtätekevien naisten virkistysyhdistyksen puheenjohtaja, sanoi eilisessä keskustelutilaisuudessa, että tango on kaunis tanssi, jos sitä tanssitaan kauniisti. Monet tanssit, joiden sanotaan olevan tangoa, eivät ole sitä lainkaan. Itse asiassa vain harvat osaavat tanssia sitä. Tanssiravintoloissa tangoa soitetaan yleensä vain yksi tai kaksi kappaletta illassa ja vain muutama pari yleensä tanssii sitä. Usein kun tangosta puhutaan epäsopivana tanssina, niin sekoitetaan käsitteitä, koska tavallisesti tarkoitetaan jotain muuta tanssia, joka ei edes muistuta tangoa. Toisaalta on virhe tuomita kaikki modernit tanssilajit. Monet viime vuosien tanssit, jotka ovat näyttäneet kömpelöiltä, rumilta ja epäesteettisiltä ovat muuttaneet muotoaan paljon kauniimpaan suuntaan. Tango on herkkä eikä tavallisesti tanssi. Tangossa tärkeää on oikea tanssiasento eikä tango ole mitenkään moitittavaa oikein tanssittuna. Se on totta myös kaikkien muidenkin uusien tanssilajien kohdalla. Jun tanssijat käyttävät oikeaa tanssiasentoa ja -otetta, ei ole mitään aihetta kriittisyyteen. Siksi yhdistys oli tangon tanssiesityksen tilaisuudessa. Kysyttäessä Anthony Comstock sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt tanssittavan tangoa, mutta jos se on totta, mitä hän on kuullut siitä sanottavan, niin hänen mielestään mitkään kunnon ihmiset eivät sitä tanssi eivätkä salli sitä tanssittavan kotonaan. Miss Elsie De Wolfe esitti mielipiteenään, että tango puhdas, rauhaisa ja hienostunut tanssi. One-steppiin verrattuna tangossa ei ole väkivaltaisuutta eikä mitään eriskummallisuutta. Se muistuttaa tietyllä tavalla menuettia enemmän kuin muut tanssit. * NYT 6.1.1914 : (Pariisi 6.1.1914) Ranskalainen piispa tuomitsee tangon ja kardinaali antanee kirkollisen ohjeen siitä. Ranskalaiset katolisen kirkon auktoriteetit ovat ilmeisesti päättäneet tappaa tangon. Camhratin arkkipiispan aloitteesta ja Lyonin arkkipiispan sekä Verdunin piispan tukemana aiotaan tango tukahduttaa. Chalons-sur-Marnen piispa on jo antanut paimenkirjeen, missä tango tuomitaan moraalille äärettömän vaarallisena asiana. Hän pyytää kaikkia varsin kaupunkien uskovaisia taistelemaan kaikkia tangon vaikutuksia vastaan. Tämä tuo kovia paineita Pariisin kardinaaliarkkipiispalle Mgr. Amettelle antaa samanlainen paimenkirje. On syytä korostaa, että jos hänen kirkkautensa päättää näin tehdä, kuten on oletettavaa, niin se saattaa pyyhkäistä koko tangoyhteisön pois Pariisista, millä ei ehkä ole suurta merkitystä tässä monikulttuurisessa kosmopolissa. * NYT 22.1.1914 : Tango – nykypäivän häpeäpilkku (Venetsia 21.1.1914) Venetsian kardinaali Cavallari, joka seurasi nykyistä paavia Venetsian patriarkaksi, on julkaissut piispallisen paimenkirjeensä, joka tähän mennessä on kaikkein jyrkin tuomio tangolle. Merkityksellistä tämä on sikäli, koska tietojen mukaan tuomitsemisen takana on itse paavi. Kirje manaa tangoa mitä voimaikkaimmin ilmaisuin muun muassa verraten tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisäten, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä ihminen voi kuvitella. Vain sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää. Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee syntiä. Kardinaali määrää myös kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan. * NYT 26.1.1914 : Rabbi ylistää tangoa San francisco 23.1.1914) Rabbi Jacob Nieto toivotti tangon ja vastaavat tanssit kovasti tervetulleiksi yhteiskuntaan toteamalla mm. "Kalifornian seurakuntien vanhat esi-isämme olivat viisaita miehiä. Ennen vanhaan sunnuntai iltapäivisin he antoivat ihmisten tanssia ja katsoivat päältä näiden karkeloita. Jo keskiajalla juutalaisrabbit järjestivät sunnuntai iltapäivisin nuorille tansseja vanhempien ollessa läsnä ja kaikki iloitsivat näistä tilaisuuksista. Näissä asioissa tarvitsemme enemmän talonpoikaisjärkeä. Kun sivistyneet ihmiset tanssivat tangoa, on se miellyttävää katseltavaa, kömpelyys tekee siitä rahvaanomaisen. Vähän samoin kuin uskonnollisesta toimituksesta saadaan aikaan farssi, jos se tehdään väärin." * NYT 4.1.1914: Tango kukoistaa Euroopan maiden hallitsijoiden ja kirkkojen auktoriteettien ankarasta vastustuksesta huolimatta. Ranskalaisen arkkipiispan mukaan tango tappaa hyveen ja ajan suuri näytelmäkirjailija Andre de Fouquieres pitää tangoa liian surullisena. (Lontoo 3.1.1914) Paljon parjattu tango on saavuttanut entistä suuremman suosion. Mitä enemmän sitä on yritetty tukahduttaa, varsinkin brittiläisen ylhäisörouvien taholta, sitä enemmän sitä enemmän sen suosio on kasvanut kansan keskuudessa. Tuomionsa ovat antaneet niin paavi, Itävalta-Unkarin ja saksan keisarit kuin Englannin, Italian ja Baijerin kuninkaat, ja tango sen kun voi hyvin ja levisi kulovalkean tavoin maailmalla. Muutamia brittiläisten aatelisrouvien kommentteja tangosta: - Mielestäni tango on outo tanssi, se ei sovi englantilaiselle luonteelle ja ajatusmaailmaan, mistä toivon mukaan olemme edelleen ylpeitä. - En ole koskaan nähnyt tangoa tanssittavan, mistä johtuen en voi olla siitä mitään mieltä, mutta jos se on jotain samanlaista mitä nuo neekerimaailmasta lähtöisin olevat tanssit ovat ja mitä tanssipaikoissa nykyään tanssitaan, niin kaikin voimin vastustan tangoa. - En ole nähnyt tangoa tanssittavan, ainoastaan valokuvia siitä. Jos se on sellaista, mitä valokuvat antavat olettaa, niin toivon sydämestäni, etten koskaan näekään. - Tango on akrobatiatanssi, vailla suloisuutta, mutta se on nyt muotia, mikä riittää sen palvontaa. Toisaalta tango sai myös arvovaltaisia tukijoitakin, kuten Venäjän suurruhtinaan ja hänen perheensä, jolla on oma tangonopettajansa. Lady Trou-bridge puolustaa tangoa: "En näe mitään erityistä syytä vastustaa tangoa. Olen nähnyt sitä lontoolaisissa klubeissa. Se on huomattavasti siistimpää kun monet nykyiset muotitanssit." Itävalta-Unkarin armeijan komentaja on antanut käskyn, ettei tangoa saa tanssia univormussa. * NYT 22.12.1913: Tango kukisti Vatikaanin. Yritykset tappa tango ovat epäonnistuneet Italiassa. Vatikaanin uupumattomat ponnistelut tangon tukahduttamiseksi ovat epäonnistuneet. Rooman esimerkkiä noudattaen kirkko on jakanut ympäri Italiaa paimenkirjeitä ja ohjeita ristiretkestä tangoa ja muita samanlaisia tansseja vastaan. Hyökkäyksen tarkoituksena on pitää oikeamielisten ihmisten, varsinkin katolisten naisten, sielu puhtaana ja estää tangon leviäminen. Jokaisesta italialaisesta saarnastuolista ovat kaikuneet katkuiset palopuheet tätä muotivillitystä vastaan. Tulos on ollut musertava pettymys kirkolle, tango on jopa valloittanut Ikuisen Kaupungin salongit. * NYT 16.12.1913: Tango on 'järjetöntä', sanoo Baijerin kuningas. Saksan keisarin esimerkkiä noudattaen Baijerin kuningas tuominnut tangon pannaan. Hallituksen salainen osasto on lähettänyt maan armeijan upseeristolle kirjelmän, jonka mukaan Hänen Majesteettinsa ei tule katsomaan hyvällä niitä lähestyvän joulun aikaan juhliin osallistuvia upseereita, missä tanssitaan tangoa. Kuningas pitää tällaiseen tanssiin osallistuneita upseereiksi sopimattomina, koska upseerin tulee aina muistaa käyttäytyä asemansa arvon mukaisesti, vaikka huvittelevat vain omassa piirissään. * NYT 28.9.1913: Tangohullu Berliini. Huomattavan saksalaisen teatterin johtaja tohtori Max Reinhardt arvelee, että eksoottiset tanssihullutukset, varsinkin tango, ovat teatterille kilpailumielessä vielä vakavampi uhka kuin elokuvat. Berliini on tanssihurmoksen pyörteensilmässä. Jokainen, joka vänhään kuvittelee olevansa jotakin, ottaa tanssitunteja. Tämä argentiinalainen eriskummallisuus on vallannut niin tavalliset tanssipaikat kuin hienostuneet salongit. Suunta näyttää olevan, että myrsky vain pahenee. Eräs amerikkalainen rouva, jonka miehen liikeyritys pari vuotta sitten menikonkurssiin, perusti tanssikoulun. Nyt tässä koulussa on niin paljon tanssioppilaita, että tuskin pystyvät ottamaan kaikkia halukkaita tulijoita vastaan. Kahvilat ja ravintolat lisäävät tanssiparketteja tiloihinsa ja pelkästään tangon tanssimiseen tarkoitettuja paikkoja syntyy kuin sieniä sateella. Reinhardtin mukaan kaikki tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä on vähemmän aikaa, rahaa ja taipumusta teatteriharrastukselle. Tanssiepidemia vähentää teatterien lipputuloja huomattavasti enemmän kuin elokuvateatterien. * NYT 14.9.1913: Tango ja 'roikkuvatsa' - helposti hoidettava muotisairaus. Miten roikkuvatsanne jaksaa? kuuluu nykyään ensitervehdys, kun tavataan tuttavia Pariisissa. Ihmiset, jotka ovat tottuneet syömään tukevasti 2 - 3 kertaa päivässä ja jotka haluavat tanssia tangoa heti ruokailun päälle, eivät voi olettaa ruuansulatuksensa toimivan normaalisti. Pariisilaiset lääkärit ovat tästä ilmiöstä kovasti mielissään, tosin selän takana. Onneksi löytyy yksinkertainen lääke. Ruuan jälkeen pitää levätä puoli tuntia jalat ilmassa tai ainakin muuta ruumista hieman ylempänä. Ravintoloissa naiset pyytävät jalkojensa alle tyynyjä istuessaan nojatuoleissaan ja joissakin paikoissa on asetettu vaakatankoja siten, että asiakkaat voivat nostaa jalkansa niiden päälle ruokailun jälkeen. * NYT 5.4.1913: New Yorkin pormestari kieltää 'iltapäiväteet' ja tangon. Valmistelussa on kieltolaki tansseille, joita hän nimittää irstaiksi orgioiksi. Jotkut tee- ja tangobaarit ovat jo sulkeneet ovensa, ja monissa kohteissa odotellaan kauhulla lisenssiviraston tarkastajien vierailua. Pormestari aikoo panna pisteen mielestään vastenmielisille iltapäivien teetanssialisille sekä niille iltakabaret paikoille, joissa esityksen jälkeen järjestetään yleiset tanssit. (Suosikkitansseja olivat mm. turkey trot, kalkkunakävely – foxtrotin edeltäjä, sekä tango). Yleiset tanssit ovat luvanvaraista toimintaa, ja pormestrin mielestä liian monessa paikassa on ylitetty laillisuuden rajat. Lain mukaan yleisiä tansseja saa järjestää vain paikoissa, joillae on myönnetty siihen virallinen lupa. Poikkeuksena ovat hotellit, joissa on yli 50 asiakashuonetta. Tämä poikkeus tullaan kumoamaan, vaikka hotellilla olisi valmiina sopiva tanssisalonki. Siellä voi nyt järjestää ainoastaan asiakkaille ja kutsuvieraille suljettuja tanssiaisia ja muita vastaavia tilaisuuksia. Toinen lainmuutos luvanvaraisten yleisten tanssipaikkojen aukioloa, mitä nyt ei ole rajoitettu. Ne tulee sulkea viimeistään kello yksi heti puolenyön jälkeen ja ne saa avata vasta iltapäivällä. On selvää, että ihmisten tulee saada tanssia huvitellakseen ja pitääkseen kuntoaan yllä, ja sitä varten pitää antaa lupia vastuunsa kantaville tanssinjärjestäjille, mutta läpi yön olevat tanssit ovat terveydelle ja yleiselle moraalille vaarallisia. * NYT 16.2.1913: Tangohullutus on vallannut Pariisin. Arvovaltaiset, tuntemattomana pysyttelevät hovinaiset ovat vuokrannet Champs Elyseeltä ylelliset tanssitilat, jossa mm. nuoret ja taitavat opettajat antavat tangon opetusta. Sisäänpääsylippuja on kolmen värisiä: siniset ovat ylhäisönaisille, vaaleanpunaiset muille naisille ja valkoiset ovat miehille. Kurssi alkaa loistavalla juhlalla, mikä on eräs tanssikauden kohokohdista. Kaikki Pariisin rattopojat pitävät kunnia-asianaan osallistua näihin tilaisuuksiin, kuten esimerkiksi tunnettu lehtikustantaja Pierre Lafitte, joka on nähty innokkaimpana vieraana Mme. Adolphe Brissozfsin tangojuhlissa. * NYT 20.8..1911: Ranskan lomakeskuksessa Dinardissa tanssitaan niin triple bostonia kuin tangoa. Kauniin kesäilman saattelemana Dinardissa vierailevat, varsinkin amerikkalaiset turistit tanssivat joka päivä kaikenlaisia tansseja. Tanssi on suosittu huvittelumuoto. Erityisesti triple boston on kovaa huutoa. Se on lähes kokonaan syrjäyttänyt double bostonin. Tällä viikolla esiteltiin Pariisin uusi tanssivillitys, nimittäin eteläamerikkalainen tango, mutta se ei saanut kovin hyvää vastaanottoa asiakaskunnassa. Sitä pidettiin paremmin sopivana Montmartren tanssipaikkoihin kuin yksityisiin salonkeihin. * 400 Magneetti- ja musiikkiterapiaamasennukseen Magneettihoito saattaa auttaa nuorten masennukseen HS 14.8.2011 Tämän viereinen artikkeli oli otsikoitu "Musiikkiterapiasta lisäapua masennuksen hoitoon". Molemmat olivat hienoja kirjoituksia. Harmi vain, ettei kummassakaan puhuttu sanallakaan tanssiterapiasta, jonka avulla saadaan niin mieli, kunto kuin sosiaaliset tarpeet kuntoon hyvin halvalla ilman veromaksajien apua. Nuoret on kannustettava tanssilavoille, pois terasseilta ja mölykonserteista. Tanssin muusa Terpsícore " valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi. 399 Tango turmelee sielun US 18.8.2011 Paavin ensimmäinen varamies, kardinaali Basillo Pompili paimenkirjeessään hyökkää viimeaikaista kehitystä vastaan ja varoittaa lasten vanhempia tangon vaaroista. Tango, kuin myös tietyt sanomalehdet, teatteriesitykset ja muotivillitykset turmelevat sielun. "Monet maineikkaat piispat ovat jo tuominneet tangon ja se on kielletty jopa muutamissa protestanttisissa maissakin ja sen kieltää ehdottomasti paavi, joka on katolisen kirkon pää." Hän vaatii papistoa rohkeasti korottaan äänensä puolustamaan pyhää kristillisyyttä moraalittomuutta ja tätä uutta pakanuutta vastaan. Hän varoittaa, että jos vanhemmat eivät suojele lapsiaan tästä turmeluksesta, ovat he syyllisiä jumalan edessä pyhimmän tehtävänsä laiminlyömisessä. Venetsian kardinaali Cavallari, joka seurasi nykyistä paavia Venetsian patriarkaksi, on julkaissut piispallisen paimenkirjeensä, joka tähän mennessä on kaikkein jyrkin tuomio tangolle. Merkityksellistä tämä on sikäli, koska tietojen mukaan tuomitsemisen takana on itse paavi. Kirje manaa tangoa mitä voimaikkaimmin ilmaisuin muun muassa verraten tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisäten, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä ihminen voi kuvitella. Vain sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää. Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee syntiä. Kardinaali määrää myös kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan vastaisuudessa. (Lähde New York Times 16. 1. ja 22.1. 1914) * Huolimatta yllä olevista varoituksista olin parisen viikkoa sitten maalikylässä katselemassa monivuotisia katu- ja saneeraustyömaita sekä vähän rötjäämässä ja tutustumassa synnintekoon tanssikellarissa. Kun vähän ennen puolta yötä suunnistin kohti pirssiäni, niin aika monen terassin ohi tuli käveltyä. Valtaosin hauskaa näytti olevan. Kun aikoinani itse olin päässyt maistelemaan opiskelijaelämää, Suomessa viinan kulutus absoluuttisena oli 3 l/hlö. Kaikkialla saarnattiin sen aiheuttamista ongelmista. Nyt kulutus taitaapi olla nelinkertainen eikä varoittavat sormet ovat vissiin hävinneet sirkkelihommissa. Jos arvata saa, niin AA-kerhojen ovilla on syksyllä yhtä pitkät jonot kuin perjantaina vähän ennen puoltayötä Vanhalle ylioppilastalolle. Yhä nuoremmilla on vakavia haasteita tuon kohtuukäytön osalta. Tanssipaikkoja kun on tullut kierreltyä muutoinkin kuin kaukaa, niin siellä tapaa yllättävän paljon vanhoja tuttuja juomaveikkoja niin juoma- kuin AA:n alkuajoiltani kymmenien vuosien takaa. Monet ovat jättäneet kerhotoiminnan vähemmälle ja siirtyneet tangon maailmaan. Kun muutaman vuoden on istunut takamuksensa puuduksiin AA:ssa, niin tanssiterapia on hyvä vaihtoehto elämässä jaksamiseen. Tiedä häntä sitten miten meidän raukkojen käy, kun selitellään aikoinaan Pietarille tekosiamme – suo siellä, vetelä täällä. 398 Minkä nuorena oppii.. Tuo laiskuus iän myötä lisääntyy niin, ettei noita havaintoja tanssipaikoista tule aina kirjattua koneelle. Muutama viikko sitten olin Wanhan tanssikellarissa ja tuli juteltua Kirsin kanssa tovi siinä orkesteria kuunnellessa. Kirsi antoi pikaluennon siitä, mitä lavatanssin lisäämiseksi ja yleensä nuorisokasvatuksen osalta tulisi tehdä. Kirjasin kotona ajatuksia ylös ja sitten hukkaisin paperin. Se pölähti esiin roskiin menevien paperien välistä. Tanssinopetus pitää saada koulujen liikuntaopetukseen jo ala-asteella. Se on luonnollisin liikuntamuoto kautta ihmisen historian. Lapset ovat vielä siinä vaiheessa, että he oppivat käyttäytymään luonnollisesti toisen sukupuolen läsnä ollessa. Kun sukupuoliasiat ovat heränneet, niin silloin saattaa helposti tulla möykkyjä ja ryppyjä kanssakäymiseen. Ne voivat ilmetä pelkoja, estoina ja jopa negatiivisina tunteina toista sukupuolta kohtaan. Mikään muu urheilulaji ei kasvata sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä niin paljon kuin tanssi. Kilpailuvietin suhteeton kasvattaminen ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi. Jos kaikki henkiset ponnistukset satsataan toisen voittamiseen, niin ollaan hiukan harhassa. Liian monella tanssiharrastus alkaa vasta kun on notkuttu AA:ssa muutama vuosi ja menetetty niin perheet kuin työpaikatkin. Tanssi on nuorisolle parasta lääkettä mielenterveyden ennaltaehkäisyyn ja elämässä jaksamiseen. Jotenkin paineet pitää purkaa ja jotenkin pitää saada sosiaalisia kontakteja. Tanssilava on turvallisin kohtaamispaikka näille asioille. Tanssi on harvinaisen monipuolinen laji, tarvittaessa hyvinkin rasittava. Siinä aivot juoutuvat ponnistelemaan liikkeitä ohjatessaan musiikin tahtiin. Musiikki stimuloi tiettyjä aivoalueita. Omaksumis- ja keskittymiskyky kehittyy ja paranee. 397 Kaikista maailman tangoista huonoin .. ♥ La cumparsita Maailman kuuluisin tango on epäilemättä La cumparsita, jonka lähes jokainen sen sovitusversiosta riippumatta tuntee. Se on tangon ikoni ja lajinsa tunnus, se on eniten äänitetty niin Argentiinassa kuin muualla maailmassa. Mikä mysteeri on kätketty sen tahteihin, kun niin valtava määrä ihmisiä pitää sitä parhaana tangona? Tangotutkija Juan Carlos Legido kirjassaan La orilla oriental del tango ('Tangon itärannalla') sanoo, että se on todellinen ilmiö, jonka selittämiseen ei tarvita monta sanaa. Sen selvä ja yksinkertainen rakenne ja melodia koskettavat ihmisjoukkojen sydämiä. Astor Piazzollan käsitys ei tähän valoa tuo. Päinvastoin aiheuttaa melkoista polemiikkia hänen Matos Rodríguez'n omalla maaperällä esittämä väite, että La cumparsita on huonoin ja köyhin tango maailmassa. Francisco Canaro kirjassaan Mis bodas de oro con el tango ('Kultahääni tangon kanssa') korostaa, että La cumparsitan rakenne on äärettömän ansiokas ja soveltuu loistavasti myös korkeatasoisille suuremmillekin orkestereille. Sen harmoninen melodia sopii hyvin erilaisille viuluille, bandoneoneille ja muille tärkeille instrumenteille. Lisäksi varsinkin showesityksissä ominaisuuksia voivat osaavat orkesterit hyödyntää monipuolisesti. Jokainen tango-orkesterin johtaja pääsee toteuttamaanomia näkemyksiään tässä kappaleessa. Canaro on vakuuttunut, että La cumparsita on paras tango, mitä on olemassa. Horacio Ferrer kirjassaan El Libro del Tango ('Tangokirja') sanoo: La cumparsita on antanut aiheet mononmoiselle koristelulle, improvisoinnille ja varioinnille. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Luis Morescon bandoneoneille tehty sovitus noin vuoden 1930 tienoilla. La cumparsita nimensä mukaisesti oli alun alkaen pieni marssi, jonka uruguaylainen arkkitehtiopiskelija Gerardo Hernán Matos Rodríguez oli säveltänyt joukolleen tulevia karnevaaleja varten ilmeisesti vuosien 1915/1916 vaihteen tienoilla. Myöskään ei ole täyttä varmuutta siitä, mikä orkesteri ensimmäisenä levytti tämän. Legidon ja Rodríguezin veljen tyttärentyttären Rosario Infantozzi Duránin mukaan levytyksen ensimmäinen rekisteröintimerkintä löytyy orkesterin Alonso-Minotto kohdalta. Uruguaylaisen tutkijan Boris Pugan mukaan Roberto Firpon orkesteri vieraili Montevideossa 1916, mutta ei ole luultavaa, että hän olisi tuolloin äänittänyt kappaleen, koska hänen levynsä matriisinumerot eivät täsmää rekisterissä kyseisen vuoden kanssa. Héctor Lucci puolestaan väittää, että Odeonin levytysnumero 483 vuodelta 1916 olisi ensimmäinen La cumparsitan levytys ja sen oli tekijä Roberto Firpo. Toinen levytys on brasilialaisen levy-yhtiön Porto Alegre painama ja Juan Maglion orkesterin soittama ja sen oli numeroltaan viides 26 lyvyn sarjassa, joka alkoi vuonna 1916. Ensimmäisen maailmansodan vuoksi levytystoiminta oli keskittynyt Brasiliaan. Alberto Alonso kirjassaan La cumparsita, historia del famoso tango y de su autor ('La cumparsita, tarina kuuluisasta tangosta ja sen tekijästä', Mosca Hnos. S.A., Montevideo, 1967) sanoo, että Firpon matka ajoittuu toukokuulle 1917, mutta Victor-yhtiön rekisteriin on merkitty levytysajankohdaksi joulukuu 1917. Jokin aika sitten putkahti ilmoille täysin pimennossa ollut La cumparsita trío Cobián-Fresedo-Roccatagliattan Telephon yhtiölle tekemä levytys. Levyn kannessa on sama kuva kuin tämän trion loppuvuodesta 1917 tai alkuvuodesta 1918 tekemässä toisessa levyssä Buenos Aires tenebroso ('Hämärtyvä Buenos Aires'). Useammassa lähteessä mainitaan, että La cumparsita (ensimmäinen palanen) sävellettiin karnevaaleihin, jotka pidettiin vuonna 1916 ja että Firpon ensimmäinen levytys on saman vuoden lopulta tai vuoden 1917 alusta ja Maglion sekä Alonso-Minotton levytykset ovat vuoden 1917 lopusta. Kukaan ei kyseenalaista sitä, etteikö Firpon orkesteri olisi ollut ensimmäinen, joka soitti La cumparsitan yleisölle, kiistaa on siitä minä vuonna. Erään tutkijan mukaan ensimäiset nuotit julkaisi Arista y Lena Montevideossa 1916 ja seuraavana vuonna Breyer Hermanos Buenos Airesissa. Siten hyvin monet ovat sitä mieltä, että myös ensimmäinen levytys on tapahtunut vuonna 1916. Toukokuussa 1916 nuoren arkkitehtiopiskelijan Matos Rodríguezin ystävät tämän myötävaikutuksella esittelivät hänen tekemänsä pienen karnevaalikulkueelle tarkoitetun marssisävelmän pianisti ja orkesterin johtaja Roberto Firpolle, joka oli orkestereineen esiintymässä Montevideon tangokeskuksessa Cafe La Giraldassa. Sävelluonnos oli tavattoman puutteellinen, joten Firpo pyysi pianistiaan Carlos Warrenia auttamaan sen esittämiskelpoiseksi saattamisessa. Maestro lupautui esittämään sen edellyttäen, että sai tehdä siitä uuden version. Firpon omien sanojensa mukaan La cumparsita oli siinä vaiheessa harmoninen palanen, johon hän lisäsi osia tangostaan La gaucha Manuela sekä Giuseppe Verdin oopperasta Miserere. Siten ensiesityskappaleen tekijät itse asiassa olivat Matos Rodríguez, Firpo ja Verdi. Firpo oli tarjonnut nuorelle opiskelijalle yhteistyötä, mutta tämä oli kieltäytynyt siitä jyrkästi. Olosuhteet muuttuivat ja muutamaa kuukautta myöhemmin kustantaja Breyer Hermanos (Veljekset Bryer) oli ostanut tämän kappaleen oikeudet, mutta nuori säveltäjä onnistui saamaan ne takaisin itselleen. Vuoteen 1924 mennessä La cumparsita oli jo painunut unholaan. Mutta silloin sattui tapahtuma, joka nosti sen uudestaan pinnalle. Ilman oikeuksia Pascual Contursi ja Enrique Pedro Maroni yhdessä sanoittivat sen ja antoivat sille nimen Si supieras (Jospa tietäisit'). Matos Rodríguez raivostui ja siitä alkoi oikeustaistelu, joka päättyi vasta Rodríguezin vuonna1948, kun tämä kuoli. Tämän uuden version ensiesitys tapahtui 1-näytöksisessä farssissa 6.7.1924 ja sen lauloi näyttelijä Juan Ferrari ja myöhemmin samana vuonna Carlos Gardel levytti sen Buenos Airesissa ja vuonna 1928 Barcelonassa. Vuonna 1926 Matos Rodríguez teki siihen omat sanansa ja määräsi ne ainoaksi viralliseksi sanoitukseksi, joita vain oli lupa käyttää levytyksissä. Tenori Tito Schipa levytti La cumparsitan vuonna 1930 näillä virallisilla sanoilla ja seuraavan kerran sama tapahtui vasta 2.11.1945, laulajana oli Ángel Vargas ja häntä säesti Ángel D'Agostinon orkesteri. Vaikka duon Contursi-Maronin laulama versio Si supieras muistuttaa kovasti tangoa Mi noche triste, niin se on sanoitukseltaan paljon parempi kuin Rodríguezin oma sanoitus. Canaro muistelee, että vähän La cumparsitan ensiesityksen jälkeen hän käytti sitä ohjelmistossaan, mutta sen suosio haihtui nopeasti. Erikoista oli se, että jonkin ajan perästä se tuli taas muotiin ja kaikki tunnetut orkesterit ottivat sen jälleen ohjelmistoihinsa ja uusia levytyksiä tehtiin. Gardel otti sen yhdeksi lempikappaleekseen ja se jos mikä lisäsi La cumparsitan suosiota niin nais- kuin miessolistienkin keskuudessa. Niin alkoi uusi nousukausi ja maailmanvalloitus tälle sytyttävälle tangolle, jonka suosio kasvoi vähitellen yli kaikkien muiden tangojen ja joka vielä nykyäänkin on niin suuressa huudossa, että maailmalla se on edelleen kaikkien kuuluisien tango-orkestereiden ohjelmistoissa. Esimerkiksi vuosina 1928 - 1971 D'Arienzo on tehnyt La cumparsitasta kuusi eri levytystä, joista kuuluisin, rytmillisin ja satuttavin on levytetty 10.12.1963. Vaikka Astor Piazzolla on parjannut tätä tangoa, on hänkin tehnyt siitä neljä levytystä. Ensimmäinen on vuodelta 1946, mutta se ei mennyt kaupalliseen levitykseen, toinen on vuodelta 1951 TK-recordsille, jousiorketerin kanssa, vuonna 1957 Music Hallille ja viimeisin ilmestyi 1967 Polydorille. Ehkä paras levytys, mitä La cumparsitasta on tehty, on Alberto Mancionen Tokion esityksestä 13.6.1952 tehty piraattilevytys. Maestro ei tiennyt tästä levytyksestä mitään. La cumparsitasta tehtiin myös elokuvia: vuonna 1947 ilmestyi Antonio Monpletin ohjaama Popular tango, pääosassa Hugo del Carril ja vuonna 1961 Enrique Carreras ohjasi elokuvan Canción de arrabal (Syrjäkatujen laulu). Tätä koko maailman tuntemaa tangoa ei voi verrata mihinkään muuhun tangoon. Monien mielestä se on parhaimmillaan instrumentaalisena, jolloin sen yksinkertainen rakenne sekä kaunis ja läpitunkeva melodia pääsevät parhaiten oikeuksiinsa hyvän ja persoonallisen tulkinnan kautta. 396 Magneetti- ja musiikkiterapiaa masennukseen Magneettihoito saattaa auttaa nuorten masennukseen HS 14.8.2011 Tämän viereinen artikkeli oli otsikoitu "Musiikkiterapiasta lisäapua masennuksen hoitoon". Molemmat oivat hienoja kirjoituksia. Harmi vain, ettei kummassakaan puhuttu sanallakaan tanssiterapiasta, jonka avulla saadaan niin mieli, kunto kuin sosiaaliset tarpeet kuntoon hyvin halvalla ilman veromaksajien apua. Nuoret on kannustettava tanssilavoille, pois terasseilta ja mölykonserteista. Tanssin muusa Terpsícore " valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi. 396 Tangon esihistoria Tango kehittyi milongasta ja milongan juuret juontavat habaneeraan, masurkkaan, polkkaan ja macumbaan eli maantieteelisesti Kuubaan, Eurooppaan ja Brasiliaan. Kuitenkin candombè ja payada ovat olleet kaikkien merkittävimmässä osassa milongan kehitystä ajatellen. Candombèn voi sanoa olleen milongan ja siten myös tangon perustan. Kun Espanja valloitti Etelä-Amerikan siirtomaakseen, miljoonat afrikkalaiset orjat kuljetettiin näille alueille ja näiden alueiden kautta jo paljon ennen tangon syntyä. Yli 70% näistä orjista olivat kotoisin Afrikan päiväntasajan tai itäisiltä alueilta eli bantujen asuttamilta alueilta. Nykyisin bantut ovat koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävä ihmisryhmä, johon kuuluu yli 450 eri etnistä ryhmää eli kansaa ja heimoa. Pääasiallisesti bantuja yhdistää kuuluminen samaan nigeriläis-kongolaisten kielten, bantukielten ryhmään. Noin 500 eri bantukielen tai murteen puhujamääräksi arvioidaan noin 200 miljoonaa. Toiset erottelevat 20 eri kieltä ja 70 eri murretta. Orjuuden yhteydessä eri heimoista lähtöisin olevat tanssit ja musiikit olosuhteiden vuoksi pakotettiin sekoittumaan saman candombè -sanan alle. Candombè -sana yhdisti mustien eri alueiden ja eri aikakausien rumpuihin perustuvan musiikin ja tanssin. Orjat nimittivät rumpujaan tangoiksi ja tango oli myös paikka, missä candombèa esitettiin. Buenos Aires oli afrikkalaisten orjien etappikaupunki ja orjat toivat tänne mukanaan myös candombèn. Orjuus kiellettiin Argentiinasta (Rio de La Plata-joen varsilta) vuonna 1853 ja candombè jäi kukoistamaan alueelle orjien jälkeläisten keskuuteen. He toivat tähän tanssiin lisäpiirteeksi syliotteen ja vähitellen siitä sitten kehittyi milonga. Laulumies eli payada Sana milonga tulee bantukielen sanasta quimbunda (sana), jonka monikkomuoto on mulonga, ja milonga siis tarkoittaa 'sanoja'. Pampaksen kiertävät karjapaimenet kokoontuivat eri paikoissa ja järjestivät ulkoilmajuhlia eli payadoita, joissa tärkeänä osana olivat kitaran säestyksellä tapahtuvat laulukilpailut. Tapa on säilynyt näihin päiviin asti. 'Payada' tarkoittaa laulajaa. Kilpailuissa joku aloitti improvisoidun laulun, jonka aiheena oli esimerkiksi kuolema, jumala tai rakkaus, seuraava kilpailija jatkoi näitä 8-tavuisisa jakeita 2/4 -musiikkiin. Mustat orjat, jotka olivat mukana ja seurasivat näitä payadoita eli laulukilpailuja, eivät ymmärtäneet näiden laulujen sanoja ja alkoivat nimittää näitä tilaisuuksia 'milongas' eli 'paljon lukuisia sanoja'. Vähitellen näitä tilaisuuksia alettiin nimittään payadan sijasta milongaksi. 'Milonguero' tarkoitti alun alkaen karjapaimenta, joka kiertää kaupungista tai kyläkeskuksesta toiseen ja osallistuu näihin laulukilpailuihin. Usein kilpailuissa korostettiin laulajien kotipaikkaa nimittämällä kilpailuja 'milonga campera' (campera, maaseudulta) tai 'milonga sureña (sureña, etelästä). Habaneera Kuubalaisen habaneeran juurien uskotaan olevan vahvasti espanjalaisessa kontratanssissa ( contradanza, counter-dance, country dance). Kontra on jäykkäkuvioinen tanssi, jossa tanssin johtaja (basonero) päättää, mitä kuvoita tai liikkeitä tehdään, ja muut yrittävät matkia häntä sitten vuorollaan. Rio de La Platan ja Antillien välillä seilaavien merimiesten ansiosta kuubalainen habaneera asettui 1850-luvulla hyvin vahvasti Buenos Airesiin ja koko Riberan alueelle ja toi omat vaikutteensa milongaan. Milongan varhaisvaihe Milonga on nykyisen tangon edeltäjä. Tango syntyi, kun maaseudun kansantanssit alkoivat kaupunkilaistua. Varhaisimmille tangoille annettiin yleensä nimi tango criollo para piano (kreolitango pianolle) ja olivat luonteeltaan lähempänä milongaa kuin todellista tangoa. Yhtyeessä oli tavallisesti bandoneon, huilu ja kitara. Kiihkeä tanssinopiskelija Ventura Lynch kirjoitti vuonna 1883 Buenos Airesisin milongasta: Milonga on niin yleistä kaupunkiympäristössä, että se on pakollinen osa alemman luokan (bailecitos de medio pelo) tanssimaailmaa. Sen musiikin yleisin soittoväline on kitara, mutta kiertävä muusikot käyttävät paljon myös huiluja, harppuja ja viuluja. Kuvaan mukaan ovat tulleet myös posetiivit, joiden ääni kuulostaa bandoneonilta. Milongaa tanssittaan alemman luokan kapakoissa ja isommilla toreilla sekä tietenkin hämärissä ilotaloissa. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että nykyargentiinalainen käyttää slangisanaa 'milonga' tarkoittaessaan 'monta sanaa'. Esimerkiksi 'No vengas con esa milonga' 'Älä valita noin pitkästi!' (monisanaisesti, 'Älä koko ajan ruikuta!') tai 'La vida es una milonga' 'Elämä on pitkä draama!' Gaucho (karjapaimen) sanana gaucho juontaa 1790-luvulle ja tarkoittaa yksin tai naisen kanssa maaseudulla kiertelevää miestä, jonka omaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun ja hihasta löytyi terävä puukko, facon. Gauchoa pidettiin parhaana karjapaimenena, mitä rahalla sai. Vuonna 1872 Jose Hernandez julkaisi 'Martin Fierro' nimisen kirjan, jonka runoissa hän kuvailee gauchon elämää. Siinä kirjassa 'milonga' ymmärrettiin paikaksi, jonne kokoonnuttiin ja jossa saattoi myös tanssia. Milongan määrittelyä Milongaan liitetään seuraavia ominaisuuksia - Buenos Airesista lähtöisin oleva nopeatempoinen tanssi, joka oli tangon edeltäjä - siinä on paljon samoja askeleita kuin tangossa, mutta nopean temponsa vuoksi kaikkia tangon askeleita ei voida siinä soveltaa (esimerkiksi tangon erilaiset koristelut vaativat taukoja) - sen tahtilaji on 2/4, kun taas tangon tahtilaji on 4/4. Ehkä tärkein ero, josta tanssijat (milonguerot) haluavat pitää kiinni on se, että milongassa niin viejä kuin vietävä astuvat joka iskulle askeleen. Viejälle tämä on melko haasteellista. Rytmiikassa on merkittävää eroa sen vuoksi, että milonga ja tango syntyivät erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Milongaa erotetaan kahta päätyyppia: - milonga lisa ( liso: sielä, tasianen, tasapaksu) tanssitaan tarkalleen musiikkiin askel/isku - milonga traspié käytetään painonvaihtoa ja vaihtoaskelia, yleensä kolme askelta kahden iskun aikana. Sebastian Piena on nykymilongan isä. Hän sävelsi 1931 Milonga Sentimental -nimisen kappaleen ja sen sanoitti Homero Manzi. Piena avasi uran myöhemmille säveltäjille, joista meille tunnetuin lienee Astor Piazzolla, jonka neuvo tangot ovat täynnä milongarytmejä. Hän myös sävelsi puhtaan milongan nimeltä Milonga del Angel (enkelin milonga). 395 Kiparkatti (Myrskylä; 350 m²; la 6.8.2011 Mmto) Kiparkattiin on kotoa matkaa noin 115 kilometriä ja ajoaika noin puolitoista tuntia. Hiljainen ajonopeus johtuu Porvoon ja Myrskylän välisen tien mutkaisuudesta. Ulkoiset puitteet hyvät, vaikka lautalattialle oli ripoteltu kahvinporoja. Voisi melkein sanoa, ettei niin syrjäistä paikkaa etteikö Martti Metsäkedon perässä juoksijat sinne löytäisi. Nytkin meitä vakipareja oli lähemmäksi kymmenen. Musiikki oli tutunomaista, ei mitään yllätyksiä. Ensimmäisen setin aikana väkeä oli lattialla laskujeni mukaan vain 20 paria, mutta toisen setin alkuun mennessä talo alkoi olla mukavan täyteläinen. Tanssimaan sopi, mutta lipputulot varmaan kattoivat orkesteri- ja järjestysmieskulut. Kahviossa oli melkoinen kuhina koko ajan. Kuuden viikon kesäloman aikana on tullut käytyä 32 tansseissa ja nämä mahtuivat kolmen parhaan joukkoon, niin se kuvannee parhaiten illan antia. * * * * * * skitsotyymi [skhizein (kr.) = jakaa, pirstoa], [thymos (kr.) = mieli] = luonnetyyppi, jolle on tunnusomaista mm. niukka ja valikoiva seuraisuus, sulkeutuneisuus, kylmyys ja yliherkkyys, arvaamattomuus, periaatteisiin pitäytyminen, harrastusten suppea-alaisuus ja intensiivisyys skleroderminen [skler-, sklero- >> skleros (kr.) = kova; kova-, kovuus-, pahka-], [derma (kr.) = nahka] = kovanahkainen kompilaatio [compilare (lat.) = varastaa] = kirjoitus, joka on laadittu kokoamalla se muiden kirjoituksista Terpsikhore [terpein (kr.) = iloita; khoros (kr.) = (kuoro)tanssi, (-)laulu] = yksi 9:stä muusasta (runottaresta), lähinnä tanssitaiteen edustaja
∇	© ♣2011 Kaminiitto ♦ Tekstit vapaasti lainattavissa ja käytettävissä. ♦
	∑= ♥